Leninin mukaan imperialismi on kapitalismin viimeinen ja kehittynein aste. Kapitalismi tarvitsee monopolistista rakennettaan ja alikehittämiään siirtomaita toimiakseen. Leninin kuvaamien siirtomaaimperiumien aika kuitenkin päättyi. Eurooppalaisten hallitsemat siirtomaat itsenäistyivät 50- ja 70- lukujen välisenä aika. Useimmat siirtomaat, kuten Intia ja Ghana itsenäistyivät ilman sotilaallista kamppailua. Toiset, kuten Angola ja Vietnam itsenäistyivät vapaustaistelun seurauksena. Kuinka monopolistinen kapitalismi pystyi jatkamaan, vaikka olikin riippuvainen riistettävistä siirtomaistaan? Vastaus on, että imperialismi sopeutui uuteen aikaan ja muutti muotoaan.
Avainsana: kolonialismi
Imperialismi ja alikehitys
Imperialismi ja alikehitys ovat eräät kapitalistisen järjestelmän valtarakenteen peruselementeistä. Tämän kirjoituksen tarkoitus on perehdyttää lukijat näiden koko nykyistä maailmaa koskettavien rakenteiden analyysiin. Tässä tekstissä on tarkoitus käydä läpi imperialismin rakenne sekä historia ja osoittaa kuinka se on vääristänyt maailman taloudelliset rakenteet alikehittämällä suurimman osan maailmasta. Tarkoitus on myös osoittaa imperialistisen valtarakenteen jatkumo aina nykypäivään asti.
”Pimeyden sydän” Kongon vapaavaltio 1894-1908
Vuonna 1884 kuningas Leopold II sai eurooppalaisten siirtomaavaltioiden päätöksellä henkilökohtaiseksi omaisuudekseen läntisen Euroopan kokoisen alueen, jolla asui noin 30 miljoonaa ihmistä. Leopoldilla oli täydet vapaudet kehittää, sivistää ja hyödyntää aluetta tahtonsa mukaan eurooppalaisten tieteellisten ja humanitääristen velvoitteiden mukaisesti. Näin syntyi Kongon vapaavaltio, jolla on kunnia olla koko imperialismin likaisen historian inhottavin esimerkki kaikista järjestelmän huonoimmista piirteistä.
Talvivaara ja kapitalismin kriisi
Itä-Suomessa 29.-30. kesäkuuta järjestetyillä Punaisilla Suvipäivillä asioita pähkäiltiin yhteiskunnan syvimpiä rakenteita myöten. Tänä kesänä DSL:n opintokeskuksen tukemassa tilaisuudessa puhutti kaivosyhtiö Talvivaara. Kansalaisaktivisti ja dokumentaristi Hannu Hyvönen näkee Talvivaaran ympäristökatastrofin yhtenä maailman käännepisteistä, uuden ja vanhan ajan rajapyykkinä uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyessä.