Imperialismin viimeinen vaihe

Leninin mukaan imperialismi on kapitalismin viimeinen ja kehittynein aste. Kapitalismi tarvitsee monopolistista rakennettaan ja alikehittämiään siirtomaita toimiakseen. Leninin kuvaamien siirtomaaimperiumien aika kuitenkin päättyi. Eurooppalaisten hallitsemat siirtomaat itsenäistyivät 50- ja 70- lukujen välisenä aika. Useimmat siirtomaat, kuten Intia ja Ghana itsenäistyivät ilman sotilaallista kamppailua. Toiset, kuten Angola ja Vietnam itsenäistyivät vapaustaistelun seurauksena. Kuinka monopolistinen kapitalismi pystyi jatkamaan, vaikka olikin riippuvainen riistettävistä siirtomaistaan? Vastaus on, että imperialismi sopeutui uuteen aikaan ja muutti muotoaan.

Imperialismi ja alikehitys

Imperialismi ja alikehitys ovat eräät kapitalistisen järjestelmän valtarakenteen peruselementeistä. Tämän kirjoituksen tarkoitus on perehdyttää lukijat näiden koko nykyistä maailmaa koskettavien rakenteiden analyysiin. Tässä tekstissä on tarkoitus käydä läpi imperialismin rakenne sekä historia ja osoittaa kuinka se on vääristänyt maailman taloudelliset rakenteet alikehittämällä suurimman osan maailmasta. Tarkoitus on myös osoittaa imperialistisen valtarakenteen jatkumo aina nykypäivään asti.

Kapitalismi, ympäristökriisi ja yhteiskuntajärjestelmän muutoksen tarpeellisuus

Oletteko sitä mieltä, että ilmastonmuutos on tällä hetkellä vakavin haaste ja uhka, jonka ihmiskunta kohtaa?

Jos vastasitte kyllä, olette väärässä. Teitä ei voi tästä syyttää, sillä tällä hetkellä ilmastonmuutos nauttii valtavaa mediahuomiota ja se on laajasti nostettu esille suurimmaksi haasteeksi, joka uhkaa ihmiskuntaa. Ongelma on kuitenkin se, että ilmaston muutos ei ole todellinen ongelma. Se on vain osa paljon laajempaa ympäristökriisiä, joka puolestaan on seuraamusta todellisesta ongelmasta, kapitalistisesta yhteiskuntajärjestyksestä.

Uusliberalismista lyhyesti

Vuonna 2014, ennen ministeriksi valintaansa, kokoomuksen kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen julkaisi aatepaperin ”Tulevaisuus on uteliaiden”. Sen keskeinen sanoma on, ettei valtio tai kunta voi edes teoriassa olla vastuussa ihmisten hyvinvoinnista. ”Yhteiskunnan pitää toimia siten, että yksilölliset valinnat ovat mahdollisia. Yksilönvapaus ja yksilönvastuu kulkevat käsi kädessä.”

transform! europen katsaus ajankohtaisiin feministisiin kamppailuihin

Naisten aseman historiasta tiedämme, että sosiaaliset muutokset vaikuttavat ensiksi yhteiskunnan heikoimpiin. Nykyinen ”luokkasota ylhäältä päin” seuraa tätä samaa, monotonista käsikirjoitusta: vanhukset, sairaat, maahanmuuttajat, köyhät ja kouluttamattomat – joiden joukossa on monia naisia taloudellisen ja seksuaalisen riiston seurauksena – ovat leikkauspolitiikan ensimmäisiä uhreja. He ovat ensimmäisiä, joiden sosiaaliset verkostot alkavat purkaantua. Monissa maissa ympäri maailmaa naiset nousevat vastarintaan ja vaativat itselleen sen, mitä patriarkaalinen, kapitalistinen yhteiskunta heiltä kieltää. Lakkojen, mielenosoitusten ja muun vastarinnan keinoin he keräävät huomiota vaatimuksilleen.

Euroopan unioni – historia, tragedia ja farssi

Euroopan unionissa vallitsee ilmeisesti rauhan hetki. Vaatimaton talouden tervehtyminen on pohjana niille melko optimistisille julistuksille ja aloitteille Euroopan tulevaisuutta koskien. Joillakin syrjäisemmillä seuduilla, kuten omallamme, eräiden talouskuriin perustuvien toimenpiteiden kääntäminen päinvastaiseksi on antanut uskottavuutta sille ajatukselle, että Euroopan nykyiselle politiikalle on vaihtoehtoja. Kreikka, Kreikalle annettu uhkavaatimus, nykyinen tilanne ja nykyisen tilanteen syyt ovat unohdettuja asioita.

Euroopan uudistus alhaalta ylös

Euroopan unioni kääntyi uusliberalistiseksi projektiksi 1980-luvulta alkaen. En näe, että me vasemmalla olisimme millään lailla yrittäneet ottaa eurooppalaisuuden käsitettä haltuun. Meillä oli antaa vastauksia, muttemme avanneet keskustelua enempää. Emme tuoneet sitä joukkojemme ulkopuolelle, laajempien massojen tietoisuuteen. Nähdäkseni puhumme uudenlaisesta haltuunottamisesta nyt ensi kertaa, kun Eurooppa on tienhaarassa. Käsitteen uudelleen haltuunottaminen tarkoittaa ymmärryksemme mukaan sellaista EU-piireissä tapahtuvaa eurooppalaista yhdentymistä, jonka tulisi ajaa kaikkien marginalisoitujen, sorrettujen ja syrjittyjen etua. Tämä projekti olisikin nähtävä alhaalta ylöspäin lähtevänä mallina, kun Euroopan yhtenäisyysprosessi on päinvastoin mielletty ylhäältä alaspäin toteutettuna projektina. Eurooppa, Euroopan unioni on koettu jonkinlaisena ulkopuolisena voimana.

Euroopan uusi maalaisjärki

Jos 2,5 ihmisen saapuminen Eurooppaan, vuodesta 2015 lähtien, nähdään ratkaisemattomana ongelmana, mitä se tarkoittaa 62 miljoonalle pakolaiselle maailmanlaajuisesti? Tässä kohtaa mieleen ponnahtavan kysymyksen ei tulisikaan tarkastella asiaa siten, kuinka 500 miljoonan asukkaan Eurooppa kykenee integroimaan 2,5 miljoonaa pakolaista, vaan kuinka nämä 500 miljoonaa ihmistä onnistuvat integroimaan itsensä maailmaan, jossa väestö tulee koostumaan 10 miljardista ihmisestä muutaman vuosikymmenen kuluessa.