Sosialistinen utopia, jonka sosiaalifoorumi rakensi
Demokraattinen sivistysliitto järjesti Sosiaalifoorumilla 2019 ”Edistyneen sosialismin suunnittelun työpajan.” 2,5h työskentelyn tuloksena noin 20 melko satunnaista Sosiaalifoorumin kävijää onnistui ilman ohjausta luomaan pohjan kattavalle utopialle, joka vastaa osaltaan moniin nyky-yhteiskunnassa ilmeneviin ongelmiin. Edistyneen sosialistisen mallin suunnittelua jatketaan DSL:n työpajalla syksyn Tiedonantaja-festivaaleilla Jyväskylässä. Tuolloin pureudutaan mallin ristiriitoihin ja altistetaan se erilaisille haasteille, joita tulevaisuuden sosialistinen yhteiskunta tulee mahdollisesti kohtaamaan.
DSL:n Jari Karttunen kokosi yhteen ryhmätöiden tuottamat tulokset:
“Vuonna 20XX pitkään jatkunut ja tuottelias, mutta epäoikeudenmukainen ja ympäristölle tuhoisa kapitalistinen järjestelmä on korvaantunut globaalilla sosialistisella talousjärjestelmällä. Muuttuneen tuotannontavan ja yhteiskunnallisen pohjan ansiosta ihmiskunta on hiljalleen kasvamassa irti kapitalismista ja tuhansia vuosia vallinneesta luokkayhteiskunnasta, vaikka nämä vanhat elementit edelleen kummittelevatkin yhteiskunnan alitajunnassa. Kuitenkin sosialismin eteneminen on syrjäyttämässä nämä sitkeät elementit. Yhtenä esimerkkinä tästä on, että uskonnot, jotka pitkään säätelivät elämää ja moraalia eivät enää ole yhteiskunnallinen elementti. Tilalle on tullut oikeudenmukainen, ihmisoikeudet huomioon ottava ja alati ihmisten päivittämä kommunistinen filosofia. Tämän filosofian leviäminen on heijastunut globaaliin aseistariisumiseen ja ekologisen tasapainon tavoitteluun. Globaali järjestelmä on hiljalleen poistamassa valtioiden väliset rajat ja asioita tarkastellaankin yhä enemmän globaalista perspektiivistä.
Tuotantovälineiden yhteisomistus
Tärkein elementti tässä uudessa sosialistisessa yhteiskunnassa on tuotantovälineiden yhteisomistus.
Koska ihmiset omistavat tuotantovälineet ja sen tuotot on koko työn määritelmä uudistunut. Työläisten osallistumisesta työprosessin hallintaan, samoin kuin muuhunkin yhteiskunnalliseen toimintaan on tullut sekä oikeus että velvollisuus. Ihmisten oikeus mielekkääseen työhön ja tarve vapaa-aikaan on tunnustettu. Tuottavan ja tuottamattoman työn välinen määritelmä on menettänyt merkitystään. Vaikka kaikilla onkin yhä velvollisuus yhteiskunnan tarvitsemien resurssien järjestämiseen, on vapaa ajan lisääminen ollut mahdollista kiitos merkittävän robotisaation ja digitalisaation. Tämä on mahdollistanut huomattavasti leppoisamman työtahdin. Viikottainen työaika on laskenut lähelle ihmiselle luontaista 20h viikottaista työaikaa, joka sekin on luonteeltaan hyvin liukuvaa. Lisääntynyt vapaa-aika on johtanut parempaan fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin ja jättänyt aikaa toteuttaa itseään ja osallistua yhteiskuntaan. Tämän ansiosta työpaikkaneuvostot toimivat ja työpaikoille saadaan järjestettyä työläisten haluamat työolot. Tärkenä osana tätä on tarpeiden mukainen palkkaus, eli jos jonkun ihmisen tarpeet kasvavat hänen palkkaansa nostetaan näiden tarpeiden mukaan neuvoston päätöksellä. Koska voittojen maksimoiminen ei ole etusijalla, on myös mahdollista pitää huolta siitä, että työvoimaa on aina riittävästi jokaiseen työtehtävän tarpeeseen.
Globaali sosialistinen yhteiskunnan synnyttäminen on kuitenkin ollut työläs prosessi ja siihen kypsyminen tapahtuu vähittäisen kypsymisen myötä. Sosialistisen yhteiskunnan ja taloudellisen toiminnan perusyksiköksi on muodostumassa paikallisella tasolla toimiva osuuskunta. Pienemmillä ja vähäväkisemmillä alueilla nämä osuuskunnat ovat pienempiä ja vastaavasti suurempia isommilla alueilla. Pienten ja isojen osuuskuntien välillä vallitsee symbioosi, jossa ne tuottavat toistensa tarpeisiin sopivia tuotteita. Yhteiskunta kerää osuuskunnilta verot, joita käytetään osuuskuntien yhdessä omistaman suurteollisuuden ylläpitämiseen, sekä suurhankkeisiin kuten valtamerten muoviroskasta puristettujen kelluvien saarien valmistamiseen. Talous on resurssipohjainen, ei rahapohjainen. Tuotteita tuotetaan tarpeeseen. Osuuskuntien sisäpuolella vallitsee täysi taloudellinen solidaarisuus, tehty työ hyödyttää kaikkia osuuskunnan työläisiä ja samalla laajempaa yhteiskuntaa. Toisaalta muita osuuskuntia kohtaan ne toimivat osin yhä kapitalististen oppien mukaan. Vaikka kapitalismin kaltaista voittoihin perustuvaa kilpailua ei olekaan, vallitsee osuuskuntien välillä kuitenkin tarve saada käyttöönsä resursseja, joita ei välttämättä riitä molemmille. Tämä kannustaa toiminnan tehokkuuteen, mutta on myös osuuskuntien välisten riitojen lähde, sekä paljon resurssien allokaatiota valvovaa elintä työllistävä ominaisuus. Myös ympäristön kestävyyden valvominen tilanteessa, jossa osuuskunnat ja paikallisneuvostot päättävät itse omien luonnonvarojensa kontrolloinnista on usein haastavaa, mutta parantunut ympäristötietoisuus laimentaa ongelmaa.
Hallinnon järjestäminen
Hallinnollisesti sosialistinen yhteiskunta on hyvin demokraattinen ja tasa-arvoinen. Osuuskuntia johtavat itse osuuskuntien työläiset. Toiminnan ohjaamista varten valitut ”johtajuudet” ovat väliaikaisia ja ne kiertävät säännöllisesti henkilöltä henkilölle. Sisäisesti osuuskunnissa vallitsee tulonjaollinen tasa-arvo, joka jakautuu tehdyn työn ja tarpeen mukaan. Yksityisyrittäjyyskin on mahdollista, mutta ei toisen ihmisen palkkaaminen tai resurssien omiminen tähän toimintaan, joten yritystoiminta ei johda pääomien kerääntymiseen yksityishenkilöille. Kuitenkin pienimuotoinen käsityöläisyys ja palvelutoiminta kukoistaa osuuskuntien sisällä. Osuuskuntien sisällä toimii suora demokratia, jossa kaikilla osuuskunnan jäsenellä on tasa-arvoinen vaikutusmahdollisuus
Osuuskuntia laajemmalla tasolla toimivat erinäiset alueelliset hallinnot ja neuvostot, jotka vastaavat jossakin määrin kapitalistisen ajan valtioita. Aluehallinnot eivät kuitenkaan kilpaile keskenään vaan ovat keskenään yhteistyö- ja avunanto suhteessa. Näiden elinten tehtävä on organisoida toimintaa osuuskuntia laajemmalla tasolla. Lainsäädäntö ja vastaavat toimet tapahtuvat tällä hallinnon tasolla. Aluehallintojen sisäinen hallinto on järjestetty joko osuuskunnista valittavien edustajien tai suoran demokratian oppien mukaan riippuen siitä mitä alueella on päätetty. Tällä tasolla toimii proletariaatin diktatuuriin sopeutunut monipuoluejärjestelmä. Puolueet ovat enemmänkin puoliorganisoituja etujärjestöjä, jotka edustuvat kukin tiettyjä yhteiskunnallisia katsantokantoja kuten teollisuutta, ympäristönsuojelua tai muutava vastaavaa asiaa, joka koetaan tärkeäksi. Niillä alueilla, joilla on edustajalaitos suoran demokratian sijasta vallitsee ehdoton kielto puoluekurin suhteen, vaikka sitä on joskus vaikea valvoa. Vielä aluehallintojakin korkeammalla tasolla on maailmanneuvosto jonne kukin aluehallinto lähettää tietyn verran edustajia, jotka on valittu alueen sisäisesti valitsemalla mekanismilla. Aikoinaan tämä neuvosto syntyi useiden vasemmistolaisten valtioiden yhteistoiminta järjestöstä, joka on nyt kasvanut globaaliksi elimeksi. Tämä hallintotaso tekee päätöksiä, jotka ulottuvat globaalille tasolle. Kaikille tasoille pätee periaatteena se, että tehtävät ovat väliaikaisia, vaihtuvat usein eikä niiden omaamisesta saa suurta taloudellista hyötyä.
Sosialistinen yhteiskunta on kasvamassa aikuiseksi. Mahdollisuuksien tasavertaisuus on otettu yhteiskunnan tärkeäksi päämääräksi. Osana tätä tasavertaisuutta uusintavan työn (lasten kasvatus jne.) velvollisuudet on jaettu tasapuolisesti sukupuolten välille ja yhteisöllinen lastenkasvatus onkin muodostamassa käytännöksi. Muutoinkin luokkayhteiskunnalle tyypillisiä patriarkaalisia rakenteita ollaan vähitellen purkamassa. On onnistuttu myös luomaan maailmanlaajuinen yliopistojärjestelmä, jossa oppilaat matkustavat vapaasti opiskelemaan kaikkialle maapalloa. Erot rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välillä ovat poistumassa. Koulutusjärjestelmää on uudistettu opettamaan uusille sukupolville luokkayhteiskunnasta vapaata yhteiskuntaa ja tärkeänä osana tätä on uudenlainen suhtautuminen kommunikaatio-, tunne- ja läsnäolotaitoihin. Nämä ovat tärkeä elementti yhteiskunnassa, jossa kaikilla on oikeus elää mielipiteensä mukaan. Ristiriitojen ratkaiseminen on tapahduttava demokraattisesti ajatuksella, että yksilö voi toteuttaa itseään vapaasti, muttei toisen ihmisen tai yhteiskunnan tai luonnon kustannuksella. Tätä varten on kehitetty erilaisia mekanismeja. Keskustelua ja sovittelua varten on pystyssä valtava määrä ihmisten ja neuvostojen ylläpitämiä nettijärjestelmiä.
Koska kaikkia ongelmia ei kuitenkaan pystytä ratkaisemaan keskustelemalla ja tarvitaan yhä elin joka valvoo oikeutta, on tällainen elin yhä olemassa. Päävastuu lainsäädännöstä on annettu aluehallituksille ja ihmisillä on suuri rooli näiden lakien laatimisessa. Ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa valvova instituutio pitää huolen siitä, ettei paikallisesti synny mielivaltaista tai kohtuuttomasti toimivaa lakijärjestelmää. Asia käsitellään rikoksesta ja tekijöistä riippuen osuuskunnissa, alueellisesti tai globaalisti. Tuomion jälkeen rangaistukset annetaan heti, nopeasti, tehokkaasti ja ne ovat ehdottomia. Lisäksi ne ovat oikeudenmukaisia ja rikoksen mukaisia, esimerkiksi työkoneen tahallinen rikkoja osallistuu sen korjaamiseen ja ympäristöntuhoaja tämän tuhon korjaamiseen.
Ihminen ja luonto
Kapitalistisen yhteiskunnan vaikutus luontoon oli niin tuhoisa, että sosialistinen yhteiskunta on keskittynyt välttämään ja korjaamaan kapitalismin tuhoja. Ekologiset reunaehdot otetaan huomioon ja kulutus on pyritty toteuttamaan uusiutuvilla luonnonvaroilla. Koska järjestelmästä puuttuu talouskasvun velvoite on sosialistisella yhteiskunnalla mahdollisuus onnistua siinä missä kapitalismi epäonnistui. Kulutuksen ihannoimisen sijaan monet ihmiset ajattelevat jo nyt, että hyvä elämä koostuu mahdollisimman vähästä resurssien tuhlaamisesta. Ekologinen tehokkuus heijastuu yhteisölliseen asumiseen, joka on alkanut tuottamaan urbaaneja viherkattoihin, mehiläisiin ja vuohiin perustuvia asukasosuuskuntia, jotka myyvät tuotteitaan suuremmille osuuskunnille. Yhteiskunnalliset osuuskuntapankit tukevat tällaista toimintaa.
Yksi tärkeä alkusyy siirtymisessä sosialistiseen järjestelmään oli juuri globaaliin ympäristökriisiin herääminen. Varsinkin ilmastokriisi lisäsi yhteisöllisyyttä ja tietoisuutta kapitalismin tuhoisuudesta. Sotatarvikkeiden ympäristöhaitat olivat tärkeässä roolissa, kun alettiin vaatimaan maailmanlaajuista aseistariisuntaa. Viherävä ilmapiiri houkutteli ihmisiä heittämään kapitalismin syrjään. Voitontavoittelusta ja kilpailusta luopuminen mahdollisti laadukkaiden ja kestävien tuotteiden valmistamisen tarpeiden mukaan, mikä mahdollisti resurssien säästymisen. Myös markkinoinnin avulla luotujen keinotekoisten tarpeiden sysääminen syrjään paransi luonnonvarojen riittämistä.
Kysymykset siitä, minkälaiseen tuotantoon resursseja allokoidaan ovat kestäneet edelleen paikoittain riitaisina ja asetelma ihminen vastaan luonto herättää edelleen kiivaitakin keskusteluja. Toisaalta sosialistisessa järjestelmässä on ajatus siitä, että säännöt ovat kaikille yhteisiä ja ne koskevat yhtäläisesti itseä kuin muitakin. Ympäristökriisin jälkiseuraamuksien hoitaminen ja sen uudelleen käynnistämisen välttäminen vaativat yhtenäisiä globaaleja suunnitelmia. Kysymys onkin kuinka demokraattista tämä voi olla? Yksi sosialistisen järjestelmän perusajatuksista kuitenkin on myös, että luonnonvarojen hallinta tapahtuu lähialueilla paikallisten neuvostojen toimesta. Ristiriitoja syntyy tämän kysymyksen parissa.
Toinen tärkeä kiistanaihe on kysymys ihmiskunnan väestömääristä. Monet katsovat, että väestömäärä on sovitettava ympäristönkestävyyden kanssa, mikä on osittain ristiriidassa sen vaatimuksen kanssa, että lisääntymisen ja terveyden oikeudet on turvattava yhteiskunnan toimesta.
Väkiluvun pakottavaan säätelyyn kielteisesti suhtautuvat katsovat, että väestönkasvu ei sinällään ollut ympäristökriisin aiheuttaja vaan kapitalistinen elämäntapa. Tämä aihe on kenties vakavin kiistan aiheuttaja järjestelmän sisällä.
Kuitenkin monissa asioissa koskien luontosuhdetta ja ympäristönsuojelua ihmiskunta on päässyt huomattavan pitkälle. Sosialistisen ajattelumallin myötä resurssiajattelu sen myötä globaalin ja alueellisen väliset ristiriidat ovat hiljalleen hälvenemässä. Tehostunut resurssien kierrätys, joka lähentelee 100% lukuisien resurssien suhteen, on vähentänyt tarvetta uusien kaivosten avaamiselle. Uusiutuva energia yhdessä käyttökelpoisuutta lähentyvän fuusiovoiman kanssa on vapauttamassa ihmiset fossiilisten polttoaineiden tarpeesta. Kasvaneen ympäristö- ja luokkatietoisuuden lisääntyminen on jo muuttanut ihmisten ajattelua. Luonnon ja ihmisen välinen erottelu ei enää ole niin suuri kuin aiemmin ja elämää kunnioitetaan yleisellä tasolla. Monin paikoin tuotantoeläimien määrää on vähennetty runsaasti. Eläinproteiinin tuotanto on keskittynyt hyönteisiin, luomu eläimiin ja kestävästi sekä ekologisesti pyydettyyn riistaan, mikä on elvyttänyt monien ihmisten luontosuhteen. Kasvissyönnistä on tullut yhteiskunnallinen normi. Ihmiskunta on päässyt pitkälle siitä, kun puhdas vesi oli suosittu vientituote ja luonto poikkeuksellinen turismikohde.”
Tämä sosialistinen yhteiskunta jatkaa eteenpäin kohti kommunismia. Se ei ole vielä utopia, ihmisten on yhä tehtävä töitä. Sen sisällä on pahojakin ristiriitoja, mutta se on silti parempaa kun mitään mitä kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä on kyennyt tuottamaan. Se tulee kohtaamaan vielä lukuisia haasteita, mutta sillä on kuitenkin edessään loistava koko ihmiskuntaa edistävä päämäärä.
Kiitokset kaikille työpajan osallistujille!
Tervetuloa DSL:n työpajaan Tiedonantaja-festivaaleilla 26. lokakuuta Jyväskylän Sepänkeskuksella.