Anssi Ylirönnin uusi kirja “Possujunalla auringonlaskuun – sarjakuvia, karikatyyrejä ja esseitä” on juuri julkaistu DSL:n kustantamana. Haastattelimme Ylirönniä hänen omasta polustaan tietokirjailijaksi ja sarjakuvataiteilijaksi sekä uuden kirjan taustoista.
Kirjaa on ostettavissa DSL:ltä 15 euron kappalehintaan. Kirja on myynnissä myös Tiedonantajan verkkokaupassa (avautuu uuteen välilehteen).
Miten sinusta tuli tietokirjailija ja sarjakuvataiteilija?
Olen piirtänyt pilakuvia pienestä pitäen, joskaan en aina kovin aktiivisesti. Sarjakuvapiirtäjä oli jopa lapsuuden toiveammattini, mutta kuvitelmissani joku toinen olisi vastannut käsikirjoituksista. Ensimmäiset varsinaiset sarjakuvani piirsin vasta yliopisto-opiskelijana. Karikatyyrien piirtämisen aloitin vielä myöhemmin, ellei peruskouluaikojen piirroksia luokkatovereista ja opettajista lasketa. Päätin lopettaa sarjakuvien piirtämisen albumini Ämpärinjonottajien sukua (2017) ilmestymisen jälkeen, mutta pyörsin päätökseni vuoden 2024 loppupuolella. Idea uuden albumin tekemisestä kupli pintaan alitajuntani syövereistä odottamatta ja yllättäen.
Minusta tuli tietokirjailija täysin sattumalta. Muutin vuonna 2018 Suomeen Virosta, missä olin elänyt ja tehnyt töitä muutaman vuoden. Minusta tuli työtön, ja halusin tehdä jotain järkevää sillä rajattomalla aikaresurssilla, joka työttömällä on käytettävissään. Niinpä aloin kirjoittamaan. (Työttömältä on tosin kaikkinainen omaehtoinen aktiivisuus kielletty, joten työvoimaviranomaisille tiedoksi: olin työmarkkinoiden käytettävissä, eikä kirjoittaminen häirinnyt työnhakuani.) Työttömyyskokemus teki minusta kirjailijan ja tarjosi myös aiheen esikoiskirjalleni: Valintamme ei kohdistunut sinuun (2019) käsittelee työttömyyttä. Toinen kirjani Ajasta iäisyyteen ilmestyi vuonna 2024 ja kolmas kirjani Evoluution herrat ilmestyy ensi keväänä.
Esiinnyin pari vuotta sitten eräässä seminaarissa, jonka tiedoissa minua tituleerattiin kirjailijaksi, mutta korjasin heti esitelmäni aluksi olevani varsinaiselta ammatiltani tällä hetkellä laboratoriohoitaja.
Olet opiskellut yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja bioanalyytikoksi. Miten akateeminen ja tieteellinen taustasi on muovannut kirjailijan ja taiteilijan identiteettiäsi?
En koe erityisesti olevani kirjailija tai taiteilija, koska kirjoittaminen ja piirtäminen ovat minulle ennen kaikkea harrastuksia. En muutenkaan käytä aikaa identiteettikysymysten vatvomiseen, eikä titteleillä ole minulle suurta merkitystä. Totuudessa pysyminen on minulle tärkeintä. Esiinnyin pari vuotta sitten eräässä seminaarissa, jonka tiedoissa minua tituleerattiin kirjailijaksi, mutta korjasin heti esitelmäni aluksi olevani varsinaiselta ammatiltani tällä hetkellä laboratoriohoitaja. Teen kiistatta Oikeita Töitä, vaikka ammatti vaatiikin korkeakoulututkinnon, ja sikäli voisin varmaan nimittää itseäni jopa työväenkirjailijaksi.
Demokraattinen sivistysliitto on aikuiskoulutuskentän toimija, joka tukee elinikäistä oppimista elämän kaikissa vaiheissa. Millä tavoin olet viime vuosina oppinut jotain uutta arjessasi?
Oppiminen on kiinteä osa elämää – jopa yksisoluisten eliöiden on todettu oppivan kokemuksistaan. Elinikäinen oppiminen on tavoite, josta puhutaan paljon ja jonka kaikki allekirjoittavat, mutta paradoksaalisesti samaan aikaan esimerkiksi mahdollisuuksia uudelleenkouluttautumiseen on supistettu. Onneksi minulla oli tilaisuus opiskella itselleni täysin uusi ammatti. Ammensin opinnoista laajalti sekä teoreettista tietoa että käytännön osaamista. Olen oppinut paljon uutta myös lähdemateriaaleista, joita olen kahlannut läpi tietokirjoja kirjoittaessani. Kaikki opittu ei tietenkään jää muistiin, mikä voi olla välillä turhauttavaa, mutta myös väistämätöntä ja itsessään opettavaista muistuttaessaan meitä inhimillisestä rajallisuudesta.
Jotkut voivat provosoitua jo teoksen kansikuvasta. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä siihen kannata pyrkiäkään.
Mitä merkityksiä toivot lukijoiden löytävän teoksistasi?
Toivon sarjakuvien ja karikatyyrien ennen kaikkea viihdyttävän ja huvittavan lukijoita. Taiteenlajina strippisarjakuva on hyvin suoraviivainen – stripit eivät yleensä ole monitulkintaisia eivätkä ne sisällä syvällisiä piilomerkityksiä. Karikatyyreissä otetaan kantaa aika railakkaastikin, ja voin veikata, että kaikkia lukijoita ne eivät naurata. Jotkut voivat provosoitua jo teoksen kansikuvasta. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä siihen kannata pyrkiäkään. Mitä esseisiin tulee, niin toivon, että ne tarjoavat lukijoille uusia näkökulmia ja uutta tietoa ja panevat heidät ajattelemaan.