”Etsi totuutta faktoista” on Kiinan kommunistisen puolueen käyttämä popularisoitu kiinalainen sanonta, joka alun perin mainittiin Kiinaa hallinneen Han-dynastian historiaa kuvaavassa kirjassa vuodelta 111 jaa.
Osallistuin muun järjestötoimintani kautta Kiinan yhteiskuntatieteiden akatemian järjestämälle opintomatkalle Zhejiangin maakunnassa 6.–10. marraskuuta 2025. Matkaan sisältyi Zhejiangin yliopistossa järjestetty akateeminen foorumi maailmanpolitiikan tilanteesta ja Kiinan modernisaatiosta, keskustelua marxilaisesta oppimisesta ja sosialismin tutkimuksesta sekä tutustumista kiinalaisten kylien ja maaseudun olosuhteiden kohentamiseen.
DSL ei ollut matkaan osallistunut organisaatio. Silti reissulla oli paljon annettavaa sivistysliiton työlle ominaisista aiheista. Tässä artikkelissa keskityn marxilaisen oppimisen koulutuksellisiin ja viestinnällisiin puoliin, joita analysoin Kiinan kehityksestä inspiroituneesta perspektiivistä. Monet havainnot perustuvat matkan aikana pidettyihin puheenvuoroihin ja käymiini keskusteluihin. Pohdin kysymyksiä tulokulmasta, joka ei ole kovinkaan paljon edustettuna Suomen suurimmissa medioissa.
Kiina on maa, johon kohdistuu Suomestakin katsoen paljon erilaisia ajatuksia, oletuksia, ennakkoluuloja ja vaikuttamispyrkimyksiä. Jo ennen opintomatkaa olin tietoinen, että Kiina painottaa kansainvälisessä toiminnassa ja geopolitiikassa keskinäisen yhteistyön ja dialogin voimaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Kiinan kanssa kunnioittava yhteistyö ja avoin keskusteluyhteys ovat tärkeimpiä tekijöitä.
Matkan aikana monista käytännön järjestelyistä vastasivat Kiinan yhteiskuntatieteiden akatemian (CASS) opiskelijat sekä Zhejiangin maakunnan työntekijät. Lämmin toverillinen kiitos heille!
Koulutusjärjestelmän taustaa
Kiinalla on takanaan 5000 vuotta sivilisaatiota ja sen kulttuuria. Matkan varrelle on mahtunut valtavasti asioita, jotka ovat muovanneet Kiinan yhteiskuntaa ja nykyisyyttä. Historiaan on kuulunut vaiheita ja tapahtumia, jolloin kiinalaisten luonnonvaroja on hyväksikäytetty ja ihmisiä riistetty. Tämä on ymmärrettävä, jotta käsittää kuinka nyt maailmanpolitiikan kentällä toimiva Kiina ei suostu komenteluun tai epäkunnioitukseen.
Silti yhä tänä päivänä Kiinaa yritetään ulkopuolelta laittaa erilaisiin muotteihin. Porvarit käyvät Kiinan kanssa kauppaa ja näkevät yhteistyön opportunistisesti, mutta ylläpitävät pelkoa ja ennakkoluuloja maasta. Kiinaan jo lähtökohtaisesti skeptisesti suhtautuvat kanssavasemmistolaiset taas saattavat tuomita kokonaisen yhteiskunnan revisionistiseksi tai diktatuuriksi, vaikka Kiinan moderneissa kehityskaarissa on paljon tutkittavaa.
Tarkastellaan maan koulutusjärjestelmän historiaa vuodesta 1949 eteenpäin. Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen Kiinassa aloitettiin muiden sosialismia rakentavien maiden tavoin lukutaitokampanja, jonka tuloksena lukutaidottomuus vähentyi yli 55 prosenttia 1970- ja 1980-lukujen taitteeseen mennessä.
Valtakunnallista kouluverkkoa rakennettiin tiuhaa tahtia ja lukuisat maaseutukunnat ja -kylät saivat ensimmäiset koulunsa. Kuitenkin nyky-Suomen järjestelmän kaltainen koulutuksen maksuttomuus ei toteutunut käytännössä etenkään maaseudulla ennen vuotta 2008, jolloin peruskoulu muutettiin maksuttomaksi – myös esimerkiksi oppikirjojen osalta – koko maassa.
On myös arvioitu, että kulttuurivallankumouksen aikoina 1960- ja 1970-luvuilla tehdyt virheet johtivat lukutaidon kehittymisen selvään hidastumiseen ja koulutusjärjestelmän lamaantumiseen. Esimerkiksi korkeakoulujen gaokao-pääsykoe – josta enemmän myöhempänä – poistettiin kokonaan vuosiksi 1966–1977 ja monia yliopistoja suljettiin.
Kiinan johtajan Deng Xiaopingin kaudella käynnistetyt yhteiskunnalliset reformit sekä koulutuslain uudistaminen vuonna 1986 tarkoittivat isoa mullistusta ja edistysaskelia koulutusjärjestelmälle. Uudistusten turvin koulutuksen laatu kohentui, opetussuunnitelmat yhtenäistyivät ja nykyisen muotoinen yhdeksänvuotinen peruskoulumalli rakennettiin.
Koulutusrakenteet
Rakenteellisesti Kiinan koulutusjärjestelmässä on paljon samoja elementtejä kuin Suomessa. Kiinassa on Suomen tavoin yhdeksän vuoden peruskoulu, joka on pakollinen kaikille lapsille. Ennen tätä 3–6-vuotiaat voivat osallistua ei-pakolliseen esikouluun. Peruskoulun jälkeen on mahdollisuus jatkaa yleissivistävään lukioon tai ammattikouluun. Parhaillaan valtio pyrkii nostamaan ammattikoulun mainetta esimerkiksi tiedottamisella, kampanjoilla ja pyrkimyksillä nuorten työllisyyden kasvuun. Toinen aste ei ole Kiinassa pakollinen.
Korkeakoulutukseen – yliopistoihin tai ammattikorkeakouluihin – tie käy gaokao-kokeen kautta. Jokaisen korkeakouluihin pyrkivän on käytävä läpi koe, mutta vaadittavat pistemäärät vaihtelevat riippuen haettavasta oppilaitoksesta. Kokeet saattavat sisältää alakohtaisia soveltuvuuskokeita ammattikorkeakouluun pyrkiessä. Gaokao on yksi maailman vaativimmista kokeista ja kilpailu etenkin yliopistoihin on kovaa.
Heinäkuussa 2025 julkaistussa Tongjin yliopiston tutkimuksessa kiinalainen tieteiden, teknologian, insinöörialan ja matematiikan koulutus sijoittui globaalisti toiseksi heti Yhdysvaltojen jälkeen.
Suomen vapaaseen sivistystyöhön suoraan verrannollista järjestelmää Kiinassa ei ole, mutta aikuiskoulutusta tarjotaan kuitenkin runsaasti. Avoimen yliopiston ja paikallisten yhteisökeskusten kaltaisilla ratkaisuilla monet oppivat tärkeitä taitoja. Digitalisaation edistämisessä on kiinnitetty huomiota ikäihmisten kouluttamiseen uudesta teknologiasta.
Hallinnossa ja kommunistisella puolueella uraa tavoitteleville on omia puoluekouluja, joita on ympäri Kiinaa ainakin yli 3200. Ne tarjoavat eritasoisia koulutuksia tulevaisuuden johtajille ja viranhaltijoille. Opiskelijoina on puolueen jäseniä, jo työskenteleviä viranhaltijoita ja erilaisia julkisen sektorin asiantuntijoita. Myös esimerkiksi varaministerit, maakuntien puoluesihteerit ja valtionyhtiöiden johto käyvät kursseja puoluekouluissa. Temaattisesti niissä käsitellään muun muassa marxilaista teoriaa sekä hallintoa, lakia, strategiaa ja Kiinan yhteiskunnan ja historian tutkimusta. Fokuksina ovat erityisesti taloudellinen kehitys ja modernisaatio.
Yliopistot tekevät luonnollisesti merkittävää yhteiskunnallista julkaisu- ja tutkimustyötä. Monissa tutkimuksissa yhdistyvät ajankohtaiset kysymykset: teknologia, ekologisuus, digitalisaatio, maailmanjärjestyksen murrokset ja globaalin etelän asema.
Marxilainen teoria herää opittuna eloon
Kuulimme akateemisessa foorumissa Hangzhoussa, kuinka Kiinan modernisaation juuret ovat jo 5000 vuotta vanhassa kiinalaisessa sivilisaatiossa. Kiinalaiset asiantuntijat kuvasivat, kuinka maan todellisen potentiaalin käyttöön ja kukoistukseen vapauttivat marxilaiset arvot ja sosialismin rakennustyön aloitus Kiinan kansantasavallan perustamisen myötä vuonna 1949. Oli mainiota huomata, kuinka Kiinan yliopistojen ja akatemioiden alaisuudessa toimivat omat marxilaisuuden laitoksensa.
Koulutusjärjestelmän eri tasot, puoluekoulut, tieteiden akatemiat, tutkimuslaitokset ja ajatuspajat muodostavat oppimisen monikerroksisen verkoston. Marxilainen näkökulma näkyy erityisesti elinikäisessä oppimisessa ja jokaisen ihmisen yhteiskunnallisen roolin korostamisessa. Se vahvistaa diplomatiaa ja rauhanomaisuutta tukevan arvomaailman kehittymistä. Oppimisen kannalta ajateltuna marxismi on ennen kaikkea kehittyvä ja elävä menetelmä, jolla analysoidaan nykyhetkeä ja suunnitellaan tulevaisuuden kehityspolkuja.
Nykyään Kiinassa painotetaan, että marxismi ei ole dogmi, vaan jatkuvasti kehittyvä työkalu maailman ymmärtämiseen ja muuttamiseen. Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeri, maan presidentti Xi Jinping on todennut, että Marxin lukemisesta saisi tulla tapa ja siitä on helppo olla samaa mieltä.
Luovuutta ja marxilaisuuden soveltamista kussakin maailmanajassa on tarvittu. Kiinan vaurastumista ja niin sanotun keskiluokan kasvattamista tukenut markkinasosialismi etsii tapoja yhdistää markkinatalouden dynamiikkaa ja sosialistista suunnittelua, varmistaen ekologista kestävyyttä ja rakentaen sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
Puoluekoulujen, akatemioiden ja yliopistojen marxilainen oppiminen toteutuu käytännön kautta – kuten Marx itse kehottikin. Opiskelijat eivät vain lue klassikoita, vaan analysoivat tekoälyn vaikutusta tuotantovoimiin, alustatalouden valtarakenteita, globaalia velkaa sortovälineenä ja resurssien jakautumista ihmisten ja valtioiden tasoilla.
Kiinan koulutusfilosofia korostaa vahvasti kollektiivisuutta. Tästä huolimatta yksilösuoritusten rooli on valtava etenkin korkeakoulutuksessa. Vaativa gaokao-pääsykoe luo kovaa kilpailua yksilöiden välille.
Marxilaisesta näkökulmasta oppiminen on osa työvälineistöä, jolla sorretut ja työväenluokka voi tunnistaa asemansa yhteiskunnassa ja suunnata kehitystään tietoisesti kohti vapautusta. Tieto ei synny yksin nerokkuudesta, vaan kollektiivisesta työstä – keskusteluista, yhteistyöstä, demokraattisesta päätöksenteosta ja käytännön kokeiluista. Tätä ei pystytä markkinavoimilla rakentamaan.
Yhteisöllisyyttä on läsnä myös siinä, miten Kiinan oppilaitokset tekevät yhteistyötä paikallisyhteisöjen kanssa. Kouluissa järjestetään palveluoppimisen muotoja, joissa opiskelijat osallistuvat sosiaalisten ongelmien ehkäisyyn, ekologiseen kunnostukseen, kyläyhteisöjen kehittämiseen tai sosiaaliseen tukeen. Näin koulutus kytkeytyy suoraan sosiaalisen hyvinvoinnin rakentamiseen.
Tekoäly ja uusi teknologia oppimisessa
Kiinan koulutusjärjestelmässä tekoäly ja uudet teknologiat ovat keskeinen osa tulevaisuuden rakentamista. Oppimisympäristöjä kehitetään digitalisoiduiksi alustoiksi, joissa tekoäly toimii sekä oppimisen tukena että analyysin välineenä. Tekoälypohjaiset järjestelmät arvioivat oppimista reaaliaikaisesti, räätälöivät opintopolkuja ja auttavat opettajia tunnistamaan oppijoiden tarpeet.
Teknologia ja tekoäly ovat osa tuotantovoimien kehitystä. Sen hyödyntämiseen liittyy kysymyksiä vallasta, omistajuudesta, periaatteista ja yhteiskunnallisesta kontrollista. Myös Kiinassa pohditaan miten tekoäly voi tukea tasa-arvoa, sosiaalista kehitystä ja alueiden välistä yhdenvertaisuutta sen sijaan, että se syventäisi eriarvoisuutta.
Koulutuksessa kehitetään myös data-alustoja, joiden avulla mallinnetaan yhteiskunnallista muutosta. Tekoälyä käytetään jopa marxilaisen teorian opetuksessa tarjoamalla opiskelijoille interaktiivisia tapoja analysoida luokkaristiriitoja, muutosten historiallisia syklejä tai ympäristökriisin vaikutuksia.
Akateemisen foorumin keskusteluissa korostui erityisesti kysymys siitä, miten teknologia voi toimia työväenluokkaa vapauttavana voimana – jos sen hallinta on yhteiskunnallista eikä harvojen teknologiajättien omistajien käsissä.
Diplomatiaa ja harmoniaa
Kun tarkastelemme Kiinan viestintää kansainvälisillä foorumeilla ja globaalissa yhteistyössä, huomaamme Kiinan alleviivaavan harmoniaa, rauhaa ja moninapaisuutta. Opintomatkaan kuuluneessa Zhejiangin yliopiston akateemisessa foorumissa tämä oli läsnä tavalla tai toisella lukuisissa puheenvuoroissa.
Kiina näkee itsensä rauhan ja yhteistyön rakentajana, vastavoimana yksipuoliselle valtapolitiikalle. Viestinnässä käytetään käsitteitä kuten “yhteinen tulevaisuus ihmiskunnalle” ja “win-win-yhteistyö”. Näillä viitataan suuriin kehityksellisiin ja taloudellisiin sekä kulttuurisiin ja tieteellisiin aloitteisiin ja projekteihin, joita Kiina edistää muiden maiden kanssa vuorovaikutuksessa. Kiina tukee esimerkiksi kehittyvien maiden infrastruktuurin rakentamista, taloudellisia edellytyksiä ja osaamistason kasvua, jossa Vyö ja tie -aloite on keskeinen väline.
Kiinan ideologinen linja perustuu ajatukseen, että rauha ja kehitys ovat jakamattomia. Niitä ei voida saavuttaa pakotteilla tai sotilaallisella painostuksella. Harmonia ei tarkoita ristiriidattomuutta tai samanmielisyyttä kaikesta, vaan konfliktien ratkaisemista neuvotellen, dialogilla ja yhteisillä projekteilla. Kiinan malli voi inspiroida osoittamaan, kuinka sosialistisesti ohjattu modernisaatio tuottaa vakautta ja hyvinvointia.
Yhteistyöllä yhteistä hyvää
Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan, jotta koulutusjärjestelmien välillä olevia eroja ja yksityiskohtia voidaan analysoida syvemmin. Tämän analyysin kautta voidaan huomata mitä opittavaa puolin ja toisin järjestelmissä on, ja miten asioita parannetaan.
Ensimmäinen mittari on koulutuksen resurssien kehitys. Kiinan kommunistisen puolueen asema ja pitkäjänteinen suunnittelu turvaavat pysyvämmän resurssoinnin koulutukselle, kun taas Suomessa monet hallitukset ovat leikanneet koulutuksesta ja purkaneet sen koulutusjärjestelmän perustaa, joka joskus tunnettiin maailman parhaimpana.
Kiinan ja Suomen koulutuksellisella yhteistyöllä kannattaa mielestäni rakentaa molempia maita hyödyttävää kumppanuutta. Kiina tarjoaa laajoja resursseja, teknologista kapasiteettia ja monipuolisen tutkimusinfrastruktuurin. Suomelle yhteistyö avaa ovia Kiinan laajoihin koulutus- ja tutkimushankkeisiin, mikä vahvistaa Suomen kansainvälistä profiilia. Samalla suomalaiset oppilaitokset voivat imeä uusia ideoita ja avartaa pedagogista osaamista ja koulutustarjontaa.
Kiina puolestaan hyötyy yhteistyössä mahdollisuudesta tarkastella parhaita käytäntöjä Suomen kansainvälisesti arvostetusta, työväenliikkeen taisteluilla rakennetusta koulutusjärjestelmästä. Erityisen arvokkaita voisivat olla suomalainen osaaminen opettajankoulutuksessa, varhaiskasvatuksessa sekä oppimisen luovuuden ja koulun autonomian tukemisessa. Nämä näkökulmat täydentäisivät vahvasti Kiinan omaa koulutuskehitystä.
Yhteistyön kaikkein suurimmat hyödyt kohdistuvat mielestäni yhteisiin saavutuksiin ja inhimillisiin kokemuksiin. Yhteistyön kautta rakentuu vahvoja ihmisten välisiä verkostoja ja suomen- ja kiinankielistä osaamista. Tieteellisellä ja sosiaalisella yhteistyöllä tuetaan globaalien haasteiden ratkaisemista. Kumppanuus vahvistaa pysyviä siltoja kahden erilaiseen kulttuuriin kuuluvan maan välillä.
Kiinan vaikuttava nykyisyys
Matka vahvisti käsitystäni siitä, että keskinäinen kunnioitus ja keskustelujen voima ovat rakentavimmat tavat toimia maailmanpolitiikan kentillä. Siksi näiden arvojen on tärkeää välittyä myös koulutuksen avulla. Kiinalaisilla on vahva ja jatkuva pyrkimys yhteiskuntansa parantamiseen. Keskustelimme kiinalaisten kanssa yhteiskunnallisten onnistumisten lisäksi myös epäkohdista ja kehittämiskohteista. Kiinalaiset toivat niin ikään itse esiin omia ajatuksiaan asioista, joissa Kiinalla on vielä paljon työtä edessä.
Kiinan kaltainen valtava, värikäs ja historiarikas maa ansaitsee kunnollisen tarkastelun avoimella mielellä. Yhdysvaltojen epävakaa ja kansainvälisen oikeuden vastainen toiminta tekee kontrastin Kiinan välillä erittäin selväksi. Kiinan rooli kansainvälisessä yhteisössä ei tule vähenemään, joten maan ja kansojen tunteminen on vähintäänkin hyödyllistä.
Jiri Mäntysalo
DSL:n koulutus- ja viestintäsihteeri
Näkökulma on kirjoittajan oma.
Lähteet
Gu, Mini 2016: The Gaokao: History, Reform, and Rising International Significance of China’s National College Entrance Examination. World Education News & Reviews (WENR) 2.5.2016. https://wenr.wes.org/2016/05/the-gaokao-history-reform-and-international-significance-of-chinas-national-college-entrance-examination.
Wu, Zhongmin 2024: The Evolution of Liberty and Equality in China over the Last 70 Years and Related Questions. Palgrave Macmillan. https://link.springer.com/chapter/10.1007/978-981-97-5380-2_13.
Chen, Baosheng 2028: China’s education: 40 years of epic achievements. Kiinan kansantasavallan opetusministeriö 20.12.2018. http://en.moe.gov.cn/news/press_releases/201812/t20181224_364525.html.
Chi, Zao 2025: China Buzz: What should you know about gaokao? People’s Daily 6.6.2025. https://en.people.cn/n3/2025/0606/c90000-20324423.html.
Zou, Shuo 2025: China ranks 2nd in STEM education. China Daily 16.7.2025. https://global.chinadaily.com.cn/a/202507/16/WS6876f84ba31000e9a573c3aa.html.
UNESCO 2023: Brochure on Community Learning Centres in China. https://www.unesco.org/en/articles/brochure-community-learning-centres-china.
Wu, Xintian 2024: An introduction of the Party School in China with the emphasis on Leadership Education. Corvinus University of Budapest. https://unipub.lib.uni-corvinus.hu/10775/1/1014267VILPOL20240609.pdf.