Tapio Siirilä 19.2.2020.
Jotta politiikassa olisi mahdollista asettaa oikeat tavoitteet, niiden on perustuttava tietoon eikä luuloon. 1900-luvun alun Venäjällä silloisille sosialidemokraateille tärkeä perusteos oli Leninin yli 500-sivuinen kirja kapitalismin kehityksestä Venäjällä.
Tsaarin hallinto järjesti nuorelle (25 v.) V.I. Uljanoville (Leninille) vapaata aktiivisesta poliittisesta toiminnasta kirjan kirjoittamista ja sen pohjaksi tarvittavaa tutkimustyötä varten. Joulukuussa 1895 järjestön ”Taisteluliitto työväenluokan vapauttamiseksi” johto (mm. Lenin) vangitaan.
Lenin oli aluksi ”tutkintavankeudessa” Pietarissa koko seuraavan vuoden. Helmikuussa 1897 tuli päätös karkottamisesta Siperiaan Shushenskojen kylään kolmeksi vuodeksi.
Työ alkoi jo Pietarin vankilassa
Lenin aloitti kapitalismin kehitystä Venäjällä käsittelevän kirjan valmistelun jo Pietarin vankilassa ja jatkoi työtä Siperiassa. Sukulaiset ja toverit toimittavat Leninille tilastojulkaisuja ja muuta aineistoa tutkimustyötä varten.
Käsikirjoitus kirjaan ”Kapitalismin kehitys Venäjällä” valmistui kustantajalle lähetettäväksi helmikuussa 1899. Tsaarin hallinnon harhauttamiseksi kirjan kirjoittajaksi on merkitty Vladimir Iljin. Kirja ilmestyi painosta huhtikuussa 1899. Painoksen suuruus oli 2 400 kappaletta.
Täydennetty toinen painos kirjasta ilmestyi vuonna 1908. Suomenkielisissä kootuissa teoksissa (osa 3, sivut 1 … 541) oleva teksti on tämän toisen painoksen mukainen.
Reformin jälkeinen aika
Kirja käsittelee Venäjän taloutta alkaen vuodesta 1861, jolloin talouteen suuresti vaikuttanut maaorjien vapauttaminen (”reformi”) tapahtui.
Vaikka Venäjällä oli vielä 1800-luvun loppupuolella jäänteitä maaorjuuden aikaisesta järjestelmästä, kapitalismi kehittyi kuitenkin nopeasti vuosisadan viimeisinä vuosikymmeninä. Kirjassa käsitellään yksityiskohtaisesti näitä reformin jälkeisinä vuosikymmeninä tapahtuneita muutoksia maaseudulla ja teollisuudessa.
Täsmällinen ja tieteellinen asioiden käsittely
Kirja sisältää erittäin runsaasti numerotietoja ja taulukoita. Tiedot on pitänyt vaivalloisesti koota puutteellisista tilastojulkaisuista ja muista lähdeaineistoista, joita sukulaiset ja toverit toimittivat Pietarin vankilaan ja Siperiaan karkotuspaikalle.
Julkaisujen tietoja on pitänyt muokata ja käsitellä, jotta saataisiin todenmukainen kuva kulloisestakin tarkasteltavasta aiheesta.
Maaseudun ja maatalouden merkitys
Merkittävä osa kirjasta käsittelee maaseutua ja maataloutta. Maatalous oli 1800-luvun lopun Venäjällä hyvin merkittävä. Valtaosa väestöstä – vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan noin 97 miljoonaa – sai edelleen elantonsa maataloudesta Se on noin 77 % Venäjän silloisesta väkiluvusta (126 miljoonaa).
Kirja on suunnattu myös narodnikkien virheellisiä maaseutukäsityksiä vastaan. Narodnikit (”kansan ystävät”) ihannoivat kyläyhteisöjä ja pitivät niitä itsevaltiutta vastustavina ja vallankumouksellisina. Maaseudun olosuhteiden yksityiskohtainen käsittely osoittaa narodnikkien käsitykset vääriksi.
Leninin mukaan Venäjän talonpoikaiston yhteiskunnallis-taloudellinen tila on tavarataloutta. Yhteiskunnallis-taloudellisten suhteiden rakenne talonpoikaiston keskuudessa osoittaa kaikkien tavarataloudelle ja kapitalismille luonteenomaisten ristiriitojen olemassaolon. Niitä ovat:
- kilpailu,
- taistelu taloudellisen itsenäisyyden puolesta,
- maiden haltuun valtaaminen,
- tuotannon keskittyminen vähemmistön käsiin,
- enemmistön sysääminen proletariaatin riveihin,
- vähemmistön suorittama proletariaatin riistäminen.
Maalaisporvaristo muodostuu kaupallista maanviljelystä harjoittavista itsenäisistä isännistä, kauppa- ja teollisuuslaitosten omistajista, kauppaliikkeiden isännistä jne.
Maalaisproletariaatti on maaosuuden omistavien palkkatyöläisten luokka. Tähän kuuluu ainakin puolet talonpoikaistalouksien määrästä eli noin 40 % Venäjän koko väestöstä. Lenin toteaa, että narodnikki-taloustieteilijät jaarittelevat itsepäisesti talonpoikaistosta yleensä jonain kapitalisminvastaisena, sulkien silmänsä siltä, että ”talonpoikaiston” suuri joukko on jo ottanut täysin määrätyn paikan kapitalistisen tuotannon yleisessä järjestelmässä, nimittäin maatalous- ja teollisuuspalkkatyöläisten paikan.
Välirenkaana päätyyppien välillä on keskitalonpoikaisto. Useimmissa tapauksissa keskitalon- poika ei saa katettua menojaan turvautumatta työllä maksettavaan lainaan tai etsimällä sivuansioita. Jokainen katovuosi heittää suuren joukon keskitalonpoikia proletariaatin riveihin.
Taulukko. Maaseutuväestön jakaantuminen vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan (mukana perheenjäsenet):
| VÄESTÖRYHMÄ | MILJOONAA HENKEÄ |
| Proletaareja ja puoliproletaareja | 48,5 |
| Köyhimpiä pikkuisäntiä | 29,1 |
| Varakkaat pikkutaloudet | 19,4 |
| Porvaristoon kuuluvia | 1,5 |
Eriarvoisuus kärjistyy
Samaan aikaan, kun maaseudun köyhälistö kurjistuu, muodostuu valtavan suuria tilanherratalouksia. Esimerkiksi Taurian läänissä Falz-Feinin tilan kylvöjen pinta-ala on lähes 200 000 hehtaaria. Vuonna 1893 tällä tilalla työskenteli heinänteossa noin 1 100 konetta.
Tuotanto koneellistuu
Kapitalismin synnyttämä kilpailu ja maanviljelijän riippuvuus maailmanmarkkinoista tekivät tekniikan uudistamisen ja koneiden laajan käyttöön oton välttämättömäksi. Viljan hinnan lasku kärjisti tätä välttämättömyyttä. Koneiden käyttöön ottaminen lisää lasten ja naisten käyttämistä palkkatyössä. Esimerkiksi Hersonin läänin Jelisavetgradin kihlakunnassa lasten (7 … 14 v.) osuus maatilojen työläisistä oli 11 % . Koneiden vuoksi myös työajat pitenevät ja vakavat työtapaturmat lisääntyvät.
Johtopäätökset kapitalismin merkityksestä Venäjän maataloudessa
Talonpoikaisto jakaantuu tavattomalla nopeudella maalaisproletariaatiksi ja lukumäärältään vähäiseksi, mutta taloudelliselta asemaltaan voimakkaaksi maalaisporvaristoksi.
Maanviljelyksen kehityksen peruspiirre reformin jälkeen on sen luonteen muuttuminen kaupalliseksi ja liikeyritysmäiseksi. Maanomistajat siirtyvät yhä enemmän työllämaksujärjestelmästä kapitalistiseen talousjärjestelmään. Kauppamaanviljelyksen kasvu luo sisämarkkinat kapitalismia varten. Kapitalismi kärjistää ja laajentaa maanviljelysväestön keskuudessa valtavassa määrin niitä ristiriitoja, joita ilman kapitalismi ei voi olla olemassa..
Ristiriidoistaan huolimatta maanviljelyskapitalismi on Venäjällä suuri edistyksellinen voima. Vasta kapitalismi teki lopun maanomistuksen säätykantaisuudesta muuttaen maan tavaraksi. Lenin toteaa, että kapitalismi
- mursi maataloutemme vuosisataisen pysähdystilan, antoi valtavan sysäyksen käytettävän tekniikan uudistumiselle ja yhteiskunnallisen työn tuotantovoimien kehitykselle
- loi Venäjällä suuren maanviljelystuotannon, joka perustuu koneiden käyttöön ja työläisten laajaan yhteistyöhön.
- mursi Venäjällä juuriaan myöten työllämaksun ja maanviljelijän henkilökohtaisen riippuvuuden.
Lenin muistuttaa, että kun korostamme kapitalismin edistyksellistä historiallista merkitystä Venäjän maan-viljelyksessä, emme suinkaan unohda tämän taloudellisen järjestelmän historiallisesti ohimenevää luonnetta emmekä myöskään sille luonteenomaisia syviä yhteiskunnallisia ristiriitoja.
Kotiteollisuudesta manufaktuureihin ja tehtaisiin
Tavaroiden tuotantoon liittyen kirjassa käsitellään pientä kotiteollisuustuotantoa ja suurempia manufaktuureja. Manufaktuureissa työt on jaettu pieniin osiin. Kunkin osatyön tekee erityisesti siihen harjaantunut käsityöläinen.
Esimerkiksi samovaarin valmistus on jaettu kymmeneen vaiheeseen. Kutakin vaihetta tekivät siihen erikoistuneet työntekijät. Vaiheet ovat
1) vaskilevyn taivuttaminen sylinteriksi
2) sylinterin reunojen yhteen juottaminen
3) sauman viilaaminen
4) jalustan kiinnittäminen
5) valmisteen takominen
6) sisäpuolen puhdistaminen,
7) samovaarin ja sen kaulan tasoitus hiomalla 8) tinaaminen
9) ilmareikien tekeminen
10) samovaarin kokoaminen.
Manufaktuurien merkitys on työn jakamisessa pieniin toistettavissa oleviin osiin. Tämä on edellytys töiden koneellistamiselle ja koneelliseen teolliseen tuotantoon siirtymiselle.
Siirtyminen manufaktuurista tehtaaseen merkitsee täyttä teknillistä kumousta, joka tekee tarpeettomaksi perinteisen käsityötaidon. Teknillistä kumousta seuraa tuotannon yhteiskunnallisten suhteiden mullistaminen, perinteiden hylkääminen, kapitalismin synkkien puolien korostuminen sekä työn joukkomittainen yhteiskunnallistuminen.
Teollisuuden ja liikenteen nopea kehitys
Kirjassa käydään läpi eri alojen kehittymistä 1890-luvulle tultaessa. Esimerkiksi puuvillanjalostusteollisuudessa oli silloin töissä noin 200 000 henkilöä ja verkateollisuudessa noin 45 000. Mekaanisia kutomakoneita oli 1860-luvulla noin 11 000 ja vuonna 1890 noin 87 000. Valurautaa tuotettiin Venäjällä vuonna 1870 noin 0,4 miljoonaa tonnia ja vuonna 1896 noin 1,6 miljoonaa tonnia.
Nopeasti laajentuneen rautatieverkoston merkitys todetaan kirjan monessa kohdassa. Rautatiet tarjosivat mahdollisuuden kuljettaa suuria tavaramääriä ja ihmisiä pitkien matkojen päähän aikaisempaa nopeammin ja vaivattomammin. Rautateiden ohella suuret joet muodostuivat merkittäviksi kuljetusväyliksi höyrylaivojen ilmaantumisen myötä.
Venäjän rautateiden kokonaispituus oli vuonna 1865 vajaat 4 000 kilometriä ja vuonna 1890 jo yli 29 000 kilometriä. Kasvu jatkui nopeana: Liikenne 9 288 kilometriä pitkällä Siperian radalla Moskovasta Tyynen meren rannalla olevaan Vladivostokiin aloitettiin vuonna 1903.
Sisävesiliikenteessä olevia höyrylaivoja oli 648 vuonna 1868 ja vuonna 1895 jo 2 539.
Liikenteen kehittyminen luo tuotteille laajemmat markkina-alueet ja helpottaa työväen liikkuvuutta.
Koneellinen suurteollisuus
Juuri koneellinen suurteollisuus aiheuttaa täydellisen ja lopullisen kumouksen teollisuusväestön elinehdoissa erottaen väestön lopullisesti maanviljelyksestä ja siihen liittyvistä patriarkaalisen elämän vuosisataisista perinnäistavoista. Toisaalta koneellinen suurteollisuus luo ne ehdot, jotka lähentävät palkkatyöläisiä toisiinsa maanviljelyksessä ja teollisuudessa.
Vasta koneellinen suurteollisuus aiheuttaa jyrkän muutoksen, viskaa sivuun käsityötaituruuden, uudistaa tuotannon uusilla järkevillä perusteilla, soveltaa tuotantoon järjestelmällisesti tieteen saavutuksia.
Pienelle tavaratuotannolle ja manufaktuurille on luonteenomaista se, että vallalla ovat pienliikkeet, joiden ohella on vain harvoja suurliikkeitä. Koneellinen suurteollisuus syrjäyttää pienliikkeet lopullisesti.
Koneellisen suurteollisuuden kehitys voi tapahtua vain hyppäyksittäin niin, että kukoistus- ja pulakaudet vaihtelevat, Sen olemassa olon ja kehityksen ehdoksi tulee valtavan reserviarmeijan muodostuminen työttömistä ja mihin tahansa työhön suostuvista ihmisistä.
Maaseudulta kaupunkeihin
Samoin kuin väestön erkaantuminen maanviljelyksestä kaupunkiin, on myös vieras- paikkaisissa ansiotöissä käyminen edistyksellinen ilmiö. Se tempaa väestön hyljätyiltä, taka- pajuisilta ja historian unohtamilta kulmakunnilta ja vetää sen nykyaikaisen yhteiskunnallisen elämän pyörteisiin. Se kohottaa väestön kirjantaitoisuutta ja tietoisuutta, juurruttaa väestöön kulttuuritottumuksia ja kulttuuritarpeita.
Kaupunkilaisissa ansiotöissä käyminen kohottaa talonpojan henkilöllisyyttä kansalaisena ja vapauttaa hänet maalaiskylissä niin voimakkaiden patriarkaalisten ja henkilökohtaisten riippuvuus- ja säätysuhteisen kurimuksesta. Kaupunkilaisissa ansiotöissä käynti heikentää vanhaa patriarkaalista perhettä, asettaa naisen itsenäisempään, tasa-arvoiseen asemaan miehen rinnalla.
Kapitalismin ominaispiirteitä
Tavaratuotannon kasvu hävittää luontaistaloudelle ominaisen pienten talousyksikköjen pirstoutuneisuuden ja yhdistää pienet paikalliset markkinat valtaviksi kansallisiksi ja myöhemmin maailmanmarkkinoiksi.
Kapitalismi luo tuotannon entisen pirstoutuneisuuden tilalle tuotannon ennenkuulumattoman keskityksen niin maanviljelyksessä kuin teollisuudessakin.
Kaikki kapitalismin aiheuttamat vanhan talousjärjestelmän muutokset johtavat väestön henkisten piirteiden muuttumiseen.
Muutoksia ovat talouden kehityksen hyppäyksellinen luonne, tuotantotapojen nopea uudestimuodostuminen ja tuotannon valtava keskittyminen, kaikenlaisten henkilökohtaisen riippuvaisuuden ja patriarkaalisten muotojen häviäminen ihmisten välisissä suhteissa, väestön liikkuvaisuus, suuret teollisuuskeskukset jne.
Mitä korkeammalle kapitalismi on kehittynyt, sitä suuremmaksi tulee vastakohta tuotannon kollektiivisen luonteen ja omistamisen yksilöllisen luonteen välillä.
Kapitalistinen yhteiskunta lisää väestön liittoutumis- ja yhteenliittymistarvetta ja antaa näille yhtymille entisaikojen yhtymiin verrattuna erikoisen luonteen. Kapitalismi jakaa koko yhteiskunnan suuriin henkilöryhmiin, joilla on erilainen asema tuotannossa ja antaa valtavan sysäyksen yhdistymiselle kunkin tällaisen ryhmän sisällä.
Artikkeli julkaistu Tiedonantaja-lehden numerossa 2/2020