Vieraantuminen oli yhden työryhmän aiheena DSL:n Marx-opiston talvitapaamisessa 12.-13.3.2022. Tämä materiaali on ryhmän tuotosta.
Tiivistetyt-muistiinpanot-esitelmaan_vieraantuminenMitä on vieraantuminen?
Vieraantuminen on yksi marxilaisuuden käsitteitä, joita Marx käsittelee lähinnä varhaisemmassa tuotannossaan. Marx sanoo, että vieraantumiseen kuuluu neljä eri tyyppiä; vieraantuminen työn tuotteesta, vieraantuminen tuotannosta, vieraantuminen ihmisillisistä toiminnoista eli luonnosta sekä vieraantuminen toisista ihmisistä. Tämä tarkoittaa, että työläisihminen ei ole enää oman tuotteensa herra, vaan palkkatyöstä tulee oletusarvo. Palkkatyö ei ole perusluonteeltaan vapaaehtoista eikä vieraantumisesta voi yksilönä kokonaan pyrkiä eroon. Tällöin työläinen vieraantuu työstään, työn hedelmät menevät kapitalistien haltuun ja työläisten tuottama tavara päätyy kapitalisteille.
Millä eri tavoin vieraantuminen tapahtuu?
Yhteiskuntajärjestelmän käytäntö iskostuu ihmisiin ihan syntymästä alkaen ilman, että asioita tulee monesti edes mietittyä. Kapitalismi nähdään ainoana mahdollisena tapana organisoida yhteiskuntaa, luonnonlakina, ei vallitsevasta tilasta edes monesti käytetä nimitystä kapitalismi.
Vieraantumista ylläpidetään tehokkaasti etenkin kapitalistisen palkkatyöjärjestelmän avulla. Palkkatyöjärjestelmän myötä ihmiselle luonnollisesta toiminnasta, työstä, tulee vierasta, kun sitä tehdään kapitalistille eikä lähtökohtaisesti itselleen ja yhteisölleen. Tapahtuu itsevieraantuminen. Lajin olemuksesta, luonnollinen toiminnasta ja työstä, tulee yksilöllisen olemassaolon väline. Jokainen saa palkkaa, mutta palkkatyössä tehtävä fyysinen ja henkinen toiminta vie työläiseltä voimat. Kapitalistit riistää työväkeä ja samalla ihmiset väsyy töissä eikä elämässä ole monilla mahdollisuutta kuin vain pakollisten asioiden hoitamiseen.
Emme tuota materiaa lähtökohtaisesti omalle itsellemme vaan omistavalle luokalle, joka käärii työläisten tekemän työn tuottamat voitot.
Palkkatyön hegemonia vaikuttaa siihen, että vain palkkatyö nähdään arvokkaana työnä verrattuna vapaaehtoistyöhön, lasten hoitamiseen kotona, muihin kotitöihin ja muuhun palkattomaan työhön.
Kun yhteiskunnassa puhutaan työstä, tarkoitetaan automaattisesti nimenomaan palkkatyötä. Palkkatyökeskustelun sisälläkin on erilaisia tulkintoja työn arvokkuudesta esim. tiettyä työtä arvostetaan enemmän kuin toista näkökannasta riippuen.
Marx sanoi, että kaikesta tästä seurauksena tapahtuu muista ihmisistä vieraantuminen. Suora seuraus.
Jokaisen on syytä miettiä, miten vieraantuminen näkyy ja tuntuu omassa elämässään ja miten sen näkyy ja kokee. Se, että vieraantumista ei tunnista, on ongelmallista ja edesauttaa vieraantumisen ja kapitalistisen järjestelmän jatkuvuutta. Porvarillisissa medioissa ei tietenkään puhuta vieraantumisesta, vaikka sen ilmiöitä käsitellään, mutta ei yhteiskunnan rakenteiden tasolla. Nyt tämä tuntuu luonnonlailta.
”Omistava luokka ja proletariaatin luokka osoittavat samaa inhimillistä itsevieraantumista. Mutta ensin mainittu luokka tuntee olonsa tässä itsevieraantuneisuudessa hyväksi ja varmaksi, näkee vieraantumisessa oman voimansa ja inhimillisen olemisen näennäisyyden. Viimeksi mainittu taas tuntee itsensä tässä itsevieraantuneisuudessa tuhotuksi, näkee siinä oman voimattomuutensa ja epäinhimillisen olemisensa todellisuuden.” (Marx – Pyhä perhe)
Tiedottomuus on valtavan iso väline, jolla voidaan ylläpitää systeemiä eikä ihmiset ryhdy ajattelemaan. Ylläpitäminen vaatii kovia ja pehmeitä keinoja – pehmeisiin kuuluu yhteiskunnallisen tiedottomuuden tila. Vieraantumisen ilmiöt ja oman elämän ongelmat haittaavat ihmisten tietoisuuden kasvua. Esimerkiksi, jos vieraantumisesta mentäisiin tiedottamaan ihmisiä kadulla, eivät stressaantuneet ihmiset jaksa tai välitä tutustua kommunistien sanomaan vieraantumisesta.
Jos puhutaan etätyöstä ilman sen yksilöllisesti koettuja työhyvinvoinnin positiivisia tai negatiivisia puolia, niin kapitalistisessa palkkatyöjärjestelmässä etätyö vieraannuttaa työläisiä lisää muista ihmisistä ja antaa vaikutelman, että ihminen toimisi omana pomonaan tai itsenäisenä yrittäjänä. Porvareille olisi huono asia, jos työläiset toimisivat yhteisöllisemmin ja tiedostaisivat itseensä kohdistuvan sorron ja kapitalistisen systeemin roolin siinä.
Porvarit pyrkivät kaikin keinoin pilkkomaan työläisiä. Työelämässä työpaikkojen yhtiöittämisen ja eri toimintojen pilkkomisen avulla saadaan osaltaan tyrehdytettyä keskustelua työpaikan asioista, kun työnantaja on eri ja ihmisten identiteetti rakentuu monesti helposti työnpaikan perustella (minä ja ne muut). Palkkakeskustelua ei pidetä soveliaana eikä eriarvoisuus palkoista tule esiin.
Työpaikat käyttävät monesti hyväksi valta-asemaansa niin, että ongelmiin ja epäkohtiin puuttuessa on vahva pelotevaikutus työpaikan menettämisestä. ‘Aina on joku tulossa töihin, jos sinulle ei kelpaa.’
Kuinka vieraantuminen ilmenee porvareissa ja kuinka proletariaatissa?
Proletariaatista ollaankin jo puhuttu ja tullaan lisää puhumaan. Porvareille työläiset ovat pelkkiä numeroita. Pääasia on, että pääomaa ja voittoja kertyy. Luokkasolidaarisuus porvareiden keskuudessa on kuitenkin heikkoa ja häilyvää – se on enemmänkin hyötyajattelua.
Porvari on työläisihmiselle vieras. Mitä enemmän työläiset tekevät töitä, sitä enemmän porvarit saavat tulosta. Auktoriteettiasema auttaa porvarien voittojen kerryttämisessä. Nykyään tämä auktoriteetti on yhä enemmän kasvoton ja se vain vahvistaa hegemonia-asetelmaa.
Työläisten edustus työpaikoilla. Työläisten edustajalle voi tulla paremmuudentunne, että pääsee mukaan ‘isoihin pöytiin’ ja unohtaa ketä edustaa.
Vieraantuminen jatkuu kapitalismin alla proletariaatilla tavalla tai toisella, mutta esim. miljardiomaisuudella voi elellä vapaammin. Ja jos nauttii käsitöiden tekemisestä, niin vieraantumisesta luopumisesta pääsee lähelle. Työn ja harrastuksen yhdistäminen vie harrastamisesta ilon, tuo helposti uuden harrastuksen tarpeen.
Porvaristo ja proletariaattiluokat tuntevat samaa itsevieraantumista, mutta porvaristo kokee olonsa hyväksi ja varmaksi sekä näkee siinä inhimillisen olemuksen. Proletariaatti kokee vieraantumisessa olonsa tuhotuksi ja voimattomaksi ja näkee siinä epäinhimillisen olemuksen.
Vaikka työstä pitää ja se on omaehtoista, palkkatyö vie siitä ilon ja aiheuttaa tunteen työstä velvollisuutena.
Vieraantumisen seuraukset
Yksilölliset seuraukset:
– Vieraantuminen johtaa itsekeskeisyyteen, eristyneisyyteen, ajatteluun siitä, että koko maailma pyörii oman navan ympärillä sekä oman kyvykkyyden ylikorostamiseen. Tämä on vieraantumista muista ihmisistä. Porvareille tämä ajatus on luontevaa, mutta sitä koitetaan iskostaa myös työläisille kilpailuasetelmaa vahvistamalla. Silloin ei halutakaan saada muutosta aikaan yhteiskunnassa. Todellisuuden ahdistavaa kokemusta voidaan paeta esim. internetiin tai viihteen pariin. Sosiaalinen eristyminen ja passiivisuus johtavat masentumiseen ja huonoon henkiseen hyvinvointiin.
– Kylmä suhtautuminen muihin ihmisiin – ei osata ottaa toisia ihmisiä huomioon eikä välitetä muista. Passiivisuus yleisesti sekä politiikkaan ja yhteiskunnallisiin asioihin. Viihteellä on tätä syventävä vaikutus. Passiivisuutta syventää myös se, että toisaalta kansalaisyhteiskuntaa ja ihmisten osallisuutta kannustetaan, mutta sille ei anneta aitoja ja uskottavia toteutumisen mahdollisuuksia.
– Vieraantuminen omasta perheestään. Kun perheen sisällä syntyy ideologisia ristiriitoja, saattaa perhesuhteisiin tulla ongelmia myös laajemminkin – aate toimii siis perheenkeskisten ristiriitojen käynnistäjänä. Näissäkin tilanteissa on tärkeä pitää kiinni aatteestaan ja lujittaa ymmärrystä asioista.
– Konformismi, mukavuudenhalu ja mukautumisen tarve. Tällä ollaan korvattu yhteisöllisyyttä.
Yhteiskunnalliset seuraukset:
– Riippuvuudet, päihteiden käyttö ja väkivalta. Nämä ovat seurausta vieraantumisesta johtuvasta itsensä turruttamisen tarpeesta sekä ihmisten vieraantumista toisista ihmisistä. Samaa turruttamista on myös osaltaan kuluttaminen. Järjestelmä ruokkii epäsosiaalia käytöstä.
– Rasismi. Työläiset asetetaan toisia vastaan eikä ihmistä nähdä silloin ihmisenä. Kun annetaan ymmärtää, että toinen ihminen on vähempiarvoinen, on häntä helppo vierastaa. Kansallisuutta käytetään perusteena maksaa pienempää palkkaa ja esimerkiksi Aasiassa tuotettujen tavaroiden tuotantoprosessia ja siihen liittyviä ihmisoikeusongelmia emme näe.
– Aseteollisuus ja sodat. Sotatarvikkeita ja aseita tekevät työläiset eivät näe työnsä yhteyttä sodan todellisuuteen toisella puolen maailmaa. Sota itsessään on myös vieraantumisen seuraus.
Miten selitetään vieraantuminen työläiselle niin, että hän ymmärtää elämänsä syvällisiä puutteita?
Suora ehdotus: ”Teet työtä ihmiselle joka vaatii työntekijöitä. Ihmiselle jota sinä et tarvitse. Tämä ihminen käyttää työsi tuotetta omanaan ja päättää sen päämäärän. Tuotteesi on sinulle vieras ja työsi tuntuu pakolta. Yhteytesi luontoon katoaa, koska sinusta päättävä ihminen ei tahdo sinun ymmärtävän arvoasi, ihmisyyttäsi. Olet vain vapaa kun et ole töissä, työsi ei ole osa sinua, se on vierasta, pakkoa.”
Katukampanjointi ei ole teoreettiselle keskustelulle lähtökohtaisesti parempi tapa tai kanava. Silloinkin teoriasta on tärkeää puhua, jos siihen esim. päivänpoliittisten aiheiden kautta on luontevaa päästä.
Kaikki pienemmätkin keskustelumahdollisuudet on hyvä hyödyntää esim. puhuttaessa yhteiskunnallisista asioista. Vieraantumista ei kannata ottaa esiin ensimmäisenä teemana, mutta se on hyvä nostaa puheenaiheeksi edes lyhyesti käsitteen määrittelynä, kun sellainen tilaisuus työläisten kesken tulee.
Keskusteluissa muutama konkreettinen ydinasia ja arkiset esimerkit auttavat.
Olisi syytä olla ideoimassa ja organisoimassa ammattiyhdistysliikkeen opintotoiminta, joka lähtee paikallisesti ruohonjuuritasolla. Opintotoiminnasta saataisiin paras hyöty, kun se yhdistäisi teorian ja käytönnön – kapitalismin, palkkatyön ja vieraantumisen opiskelun ajankohtaisiin puheenaiheisiin ja taistelukysymyksiin.
Ideaalitilanteessa sosialismissa näistä asioista opetetaan kouluissa.