Hannu Taanila: Kaksi kovaa – kapitalismi ja Marx

Ihmiskunnalla on

1. luontoa koskevaa tietoa,
2. tuotantovälineitä ja
3. kommunikaatiovälineitä (kaiken aineellisen ja ei-aineellisen tallentamiseen, kuljettamiseen ja jakelemiseen)

eli kaikenlajista rikkautta sekä määrältä että laadulta enemmän kuin milloinkaan ennen.

Milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa ei siis ole ollut teknisesti ja konkreettisesti niin mahdollista kuin on nyt laittaa joka ainoalle ihmiselle vettä juoda, ruokaa syödä, asunto, terveydenhoito sekä luku- ja kirjoitustaito eli ihmisenarvoinen oleminen ja eläminen. Mutta milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa ei konkreettisesti näin mahdollinen ole ollut ideologisesti niin mahdotonta kuin se on nyt. Tämän konkreettisesti mahdollisen ideologisen mahdottomuuden nimi on kapitalismi.

Maailma on nyt olemassa ja toimii kapitalismiksi: ”globalisaatio”. Kapitalismi on komentotalousjärjestelmä, ideologia ja uskonoppi, joka pakolla toimeenpannaan koko luomakuntaan; luomakunta on ”kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä” (Jes. 53,7).

Fundamentalistinen kapitalismi

Kapitalistinen pääoma eli ihmisten tuottaman pääoman kapitalismiksi oleminen ei ole ”persoonallinen vaan yhteiskunnallinen mahti”, niin kuin Karl Marx ja Friedrich Engels Kommunistisessa manifestissa kirjoittavat. Juuri tämä sen ei-persoonallinen mahti on saanut aikaan esimerkiksi sen, että Suomikin on allekirjoittanut Maastrichtin sopimuksen, joka velvoittaa EU:n jäsenmaat toteuttamaan fundamentalistista direktiivikapitalismia.

Tragikoomisen huippunsa tämä Suomen virallinen sitoutuminen kapitalismiin sai, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö Tukholmassa 4.9.2013 allekirjoitti julkilausuman, jossa

”[m]e, Tanskan kuningaskunta, Suomen tasavalta, Islannin tasavalta, Norjan kuningaskunta, Ruotsin kuningaskunta ja Amerikan yhdysvallat, vahvistamme lujan kumppanuutemme, joka perustuu yhteisiin perusarvoihimme, kuten demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioon sekä talouden vapauteen”.

Näin on ”talouden vapaus” eli fundamentalistinen kapitalismi nyt myös Suomelle jo USA:nkin standardein tunnustuksellisesti asetettuna . Tasavallan presidentti Niinistö saikin vastaanottaa Friedrich-August-von-Hayek -säätiön kansainvälisen talouspalkinnon Freiburgissa Saksassa sunnuntaina 17. marraskuuta 2013; Hayek on kaikkein raaimman ja primitiivisimmän kapitalismin profeetta ja sen taloustieteen nobelisti.

”Talouden vapaus” ilmoittaa itsensä nykyään finanssikapitalismina. Sen käytännön toimeenpano- ja ilmimuotoja ovat yhtiöittäminen, ulkoistaminen, yksityistäminen ja kilpailuttaminen (lukekaamme Minna Lindgrenin loistava Helsingin Sanomain pakina 24.11.2013!). Menossa on ihmisenä olemisen kaikkien muotojen saattaminen kapitalistiseen pääomasuhteeseen ja kapitalistisen pääoman arvonlisäysprosessiin.

John Locken (1632-1704) barbaarinen filosofia, jonka mukaan jokainen ihminen on oma omaisuutensa, pannaan nyt toimeen opettamalla ja alentamalla jokainen ihminen yrittäjäksi, jolla on vain yrittäjänarvo. Myös sellaiset poliittis-motoriset pakkoliikkeet kuin ns. kuntauudistus ja sote-uudistus tapahtuvat kapitalismiksi, kapitalismin ideologian, käsitteiden ja ymmärryksen mukaisesti.

Kapitalismiksi oleminen

Tämä kapitalismin abstrakti ja yleinen tuottaa ihmisten elämään sen konkreettisen ja välittömän erityisyyden, joka on olemassa nälkänä, sairauksina, järjettömän suurina tuloeroina, asunnottomuutena, syrjäyttämisenä (”syrjäytyminen”), turvattomuutena, kaikkinaisena osattomuutena – yleisemmin sanoen epäoikeudenmukaisuutena ja ihmisten vapauden puutteena. Mutta tämän ohella kapitalismi tuottaa – ”sisällöntuotanto”, ”media” – sen, että ihmisillä ei ole kykyä ”suuttua elämäänsä”, niin kuin Pentti Haanpää sanoo: kykyä tulla tietoisiksi omasta itsestään ja siitä yhteiskunnasta, jossa on olemassa.

Kapitalismi on niin totaalinen, niin itsestään selvä, että sitä ei ole nimeltä olemassa käsitteistettynä, ajateltuna, analysoituna eikä siis välittömässä konkreettisuudessaan ymmärrettynä. Kapitalismi on nimetön olemassaolo ja pakko sillä tavalla kuin luonnollisen käsitetään olevan pakollista. Reichsideologieverwaltungin muodon ottanut valtioneuvoston kokoomuslainen kanslia tilaamillaan ns. tutkimuksilla leipoo ja syöttää sitä valtakunnanideologiaksi ja -uskonopiksi.

Maailman kapitalismiksi oleminen tuottaa ihmiskuntaan ja koko luomakuntaan sellaisia ongelmallisia asiaintiloja, jotka eivät kapitalismille itsellensä vielä ole kriisejä, eivät edes ongelmia. Niinpä ei se, että 1 miljardi ihmistä elää nälässä ja aliravitsemuksessa eli heitteille pantuna, ole kapitalismissa eikä kapitalismille mikään ongelma, mutta se alkaa olla ongelma paitsi niille 1 miljardille myös muille miljardeille ihmisille. Samoin kasautuu jättimäisiä ongelmia maapallon elokehään. Ihmiskunnasta ja maapallon luomakunnasta on tullut kapitalismille kaatopaikka ja globaali ongelmajäte. Se on tuotettu kapitalismiksi. Mutta sitä ei voida hoitaa kapitalismiksi.

Kohdata Marx Marxina

Pitkän päälle ihmis- ja luomakunta eivät enää kestä eivätkä pysty olemaan kapitalismiksi. Tämä kaatopaikkana oleminen ei kuitenkaan välttämättä lopu sekasortoisesti rysähtämällä eikä millään maailmanlopulla. Kapitalismi vain käy mahdottomaksi ja muuttuu itse ongelmaksi. Nyt neuvotellaan jo esimerkiksi maapallon ilmakehän tilasta ja aletaan olla yhtä mieltä siitä, että jotain tarttis tehrä, niin kuin Mauno Koivisto sanoisi. Alkaa siis virallisestikin ymmärtyä, että kysymyksessä on ongelma, jota ei enää käy ratkaiseminen kapitalismiksi. Tästä ymmärtämisestä seuraa aikanaan toimintaa. Mutta siihen menee vielä paljon aikaa ja tupakkia.

Hegel sanoo, että ihmisissä ei intohimoja herätä se, miten asiat ovat, vaan se, miten niiden pitäisi olla. Asioiden pitäisi-olla-oleminen voidaan kuitenkin johtaa ainoastaan siitä, miten ne ovat. Niinpä meidän pitää osata ja käsittää asioiden nyt-oleminen eli kapitalismi, ja nimenomaan sen sekä yleinen ja abstrakti että sen konkreettinen, tämänhetkinen välitön oleminen. Marx-seminaarin esityksessään Lena Näre ja Suvi Salmenniemi sykähdyttävällä tavalla tekivätkin tämän: he näyttivät, miten Marxin Pääoman kapitalismianalyysi ja Suomen tämän ajan palkkatyöläisten työolojen tunteminen edellyttävät ymmärtämään toisiaan.

Kapitalismin yleisen käsittämiseen Marx on välttämätön, etten sanoisi ainoa. Marxiin alkaakin nyt olla vapaa pääsy. Hänet pahoinpidellyt marxismi-leninismi on Luojan kiitos jo mennyt isiensä tykö, mutta vielä pitää tunkeutua kaikkinaisten marxilaisuuksien ja marxologioiden ryteikön läpi.

Pitää kohdata Marx Marxina: sellaisenaan, raakana, suoraan, kaikessa vaikeudessaan. Marxin teoriasta ja abstraktista pitää sitten nousta ylös konkreettiseen: pitää kohdata kapitalismi kapitalismina – raakana, suoraan, kaikessa konkreettisuudessaan. Marx on hommansa tehnyt. Nyt on meidän vuoromme, ihmiskunnan.

HANNU TAANILA

Kirjoittaja on Yleisradion toimittaja, nykyisin eläkkeellä.