Tiedonantajan päätoimittajan Petra Packalénin alustus osana Kommunistinuorten ja DSL:n opintokeskuksen Kommunismi Suomessa -opintokerhoa pidetyssä striimissä 21.10.2020.
Katso tästä Fb-striimin tallenne
Tiedonantaja mukana työväenliikkeen taisteluissa
Tiedonantaja varttui vuonna 2019 kunnioitettavaan viidenkymmenen vuoden ikään.
Lehden alkusysäys
Jo ennen vuotta 1969 ilmestyi SKP:n Uudenmaan piirin Tiedote, joka pian muutti nimensä Tiedonantajaksi. Muutamien kuukausien päästä lehdestä tehtiin usean piirin päätöksellä valtakunnallinen sanomalehti.
Toisaalta oli tarve kertoa kommunistien ajatuksista ja tapahtumista, mutta tarve oli myös yhteiskunnallisen liikehdinnän uutisoinnille. Lakkolaiset saivat äänensä kuuluville vahvasti Tiedonantajassa, joka teki vahvaa luokkataistelun linjaa. Aluksi lehti levisi vain irtonumeromyyntinä ja sillä oli iso merkitys koko lehden tulevaisuudelle.
Liikettä rakennettiin lehdellä
Lehden tekemisellä ja levittämisellä rakennettiin yhteistyöverkostoja monissa eri asioissa ja eri tavoin. Lehti oli liikkeen rakentamisen työkalu. Tiedonantajaan rekrytoitiin väkeä avustajiksi, asiamiehiksi ja myyjiksi ympäri maan ja tovereita näihin töihin löytyikin.
Vielä Uudenmaan piirin julkaisemassa maaliskuun (nro 7/1969) lehdessä kirjoitettiin lehden kehittämisestä näin:
– Toimintavuoden aikana ovat lukuisat piirimme puolueosastot ja yksityiset kommunistit tehneet aloitteita tiedotustoiminnan voimistamisesta. Niissä ehdotettiin mm. Tiedote-lehden ilmestymiskertojen lisäämistä.
– Piirijärjestömme vuosikokous käsitteli lehtikysymystä ja kehotti piirikomiteaa ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin lehden laajentamiseksi ja ilmestymiskertojen lisäämiseksi.
Piirikomitea päättikin syksyllä muuttaa ”Tiedote” julkaisun ”Tiedonantaja” sanomalehdeksi. Tiedonantaja sai myönteisen vastaanoton lukijakuntansa taholta. Sitä luettiin ja sen esittämistä asioista keskusteltiin. Arvokasta on ollut myös se taloudellinen tukitoiminta, joka on virinnyt järjestöjen ja yksityisten taholla lehden tukemiseksi, kirjoitettiin lehdessä tuolloin.
Vappunumero vuonna 1969 tehtiin piiriyhteistyöllä
Työläisten taistelujuhlan kunniaksi Toukokuun (nro 10/1969) ensimmäisen numeron kanteen painettiin komeasti punalippu väreissä. Lehden julkaisijana oli tuolloin SKP:n Etelä-Karjalan, Kuopion, Kymenlaakson, Lahden, Turun ja Uudenmaan piirijärjestöt. Ensimmäistä kertaa nähtiin tietysti myös Tiedonantajan vapputervehdykset, joita lehdessä olikin viisi sivullista!
Vapputunnuksissa esitettiin voimakkaasti monopolivallan rajoittamista, lujempaa ja tuloksellisempaa työväen politiikka sekä tiukempia suurpääoman vastaisia otteita. Pääpainoa haluttiin kohdistaa työllisyyden parantamiseen, johon liittyi vaatimus kaupan laajentamisesta Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden kanssa.
Tiedonantaja-yhdistys käyntiin
Ensimmäistä kertaa lehden julkaisijaksi merkittiin Tiedonantaja Yhdistys r.y. Elokuussa (nro 16/1969). Tuolloin pääkirjoituksessa ruodittiin ay-liikkeen johdon toimia ja SAK sai risuja porvarillisen tulopolitiikan jatkamisesta. Kansandemokraattinen ryhmä oli esiintynyt yhtenäisenä parannusten vaatimuksilla ns. Vakauttamisen jatkosopimuksen käsittelyssä. Näitä parannuksia ei kuitenkaan sopimukseen päätynyt, vaan Tiedonantaja kirjoitti sosiaalidemokraattien osoittaneen solidaarisuutta pääomapiirejä kohtaan.
– Sosiaalidemokraattien ryhmän valtava enemmistö kantaa vastuun siitä, että epädemokraattisin menetelmin, jäsenistön mielipidessä kuulematta se on pyrkinyt työehtosopimuspolitiikassa sitomaan liittojen ja työläisten kädet, lehdessä kirjoitettiin.
Lapsilisät tapetilla loppuvuonna
Vuoden 1969 viimeisessä numerossa joulukuussa (nro 22/1969) oli voimakkaasti esillä lapsilisän korottaminen. Pääkirjoituksessa kerrottiin SKDL:n jättäneen aloitteen viiden markan kuukausikorotuksesta lapsilisään, jotta tuen jälkeenjääneisyyttä olisi saatu korottua umpeen. Hallitus oli kuitenkin tuolloin valmis lykkäämään korotuksia seuraavalle vuodelle ja esitetty summakin oli heillä vain 10 %, kun se SKDL:n ryhmällä oli 30 %.
– Hallitus on lapsilisien jälkeenjääneisyyden kokonaan poistamista vastustavissa kannanotoissaan vedonnut valtiontalouden vaikeuksiin. Tämä perustelu ontuu kuitenkin pahasti kun hallitus samanaikaisesti antaa eduskunnalle esityksen suhdannevarausten verohelpotuksista jolla suurpääomalle annetaan ennen myönnettyjen verohelpotusten kanssa moninkertainen etu lapsilisien täysimääräiseen korotukseen verrattuna.
Levikki nousuun vuonna 1970
Yhteensä vuonna 1969 ilmestyi 22 kappaletta Tiedonantaja-sanomalehteä. Seuraavina vuosina sekä lehden levikki että numeroiden määrä lähti hurjaan nousuun. Helmikuussa tällä palstalle käymme läpi 1970-luvun alun vaiheita Tiedonantajassa. Mitkä seikat vaikuttivat lehden levikin laajentumiseen ja mitkä kamppailut olivat tuolloin otsikoissa?
Luokkakantainen lehti nousuun 70-luvun alussa
Lakkotaistelut olivat selkeässä pääosassa Tiedonantajassa 70-luvun alkupuolella. Urho Jokinen päätoimittajaksi. Toimitussihteerinä Kari Jyrkinen. Jokaisessa numerossa ilmoitettiin ammattiliittojen lakoista ja osastojen toiminnasta lakkotaisteluissa. Vuosikymmenen alussa lehti juhlisti myös V. I. Leninin 100-vuotismuistopäivää ja julkaisi artikkeleita auttamaan osastoja ja opintoryhmiä opiskelussa. Torstaina 23. huhtikuuta ilmestyneen lehden kannessa miehen kuvan kera oli jykevä otsikointi: Lenin, puolue, vallankumous.
Kansainvälisen kommunistisen liikkeen uutisia kerrottiin aina Australiasta Brasiliaan asti.
Tiedonantaja 1/70 pe 9.1.1970
Pääkirjoituksesta:
- Luultavasti kenellekään ei ole epäselvä, että Tiedonantaja on avoimesti vastustanut vakauttamisen nimellä kulkevaa porvarillista tulopolitiikkaa ja paljastanut sen tehostetun riistoluonteen. Talouden kasvun tulokset on siirretty suuromistajille ja itse asiassa tuloerot ovat vain kasvaneet.
- Tiedonantaja tukee työväen joukkotoimintaa. Se ei valittele työläisten joukkoliikkeitä eikä tunne huolta siitä, että ne sekoittavat tai heikentävät työnantajien ja työväenjärjestöjen eräiden johtomiesten kesken rakenneltuja sovintosysteemejä.
Nro 3/70 torstaina 22.1.1970
Viime vuosi oli laajojen työtaistelujen aikaa
– Työläiset muuttivat pelin säännöt
Viime vuosi muodostui työläisten joukko- ja lakkoliikkeitten kannalta lähes ennätykselliseksi. Lakkoaalto pyyhki maata työnantajien varoituksista ja uhkailuista huolimatta. Eräät ammattiyhdistysjohtajat, jotka yrittivät työnantajien tavoin estää työläisiä taistelemasta etujensa puolesta, voivat todeta vetoomuksensa kaikuneen kuuroille korville ja saivat huomata joutuneensa syyttäjän asemasta syytetyn asemaan.
Viime vuoden kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana laskettiin lakkoihin käytetyn 520 000 tuntia ja 65 000 työpäivää. Lähes kaikki lakot olivat palkkataisteluja. Joko taisteltiin palkkojen suoranaisen korottamisen puolesta tai palkkojen alentamispyrkimyksiä vastaan. Valtaosa lakoista oli palkankorotustaisteluja. Valtaosa myös päättyi voittoon.
Nro 5/70 torstaina 5.2.1970
Poliisi kielsi keräyksen lakkolaisten tukemiseksi
Lain käytön luokkaluonne paljastui jälleen kerran Akateemisen sosialistiseuran (ASS) anoessa yhdessä muiden helsinkiläisten sosialististen ylioppilasjärjestöjen (ASY, OSS, OKA) kanssa lupaa järjestää keräys Kiirunan lakkotaistelijoiden tukemiseksi. Helsingin poliisilaitos kuitenkin kielsi keräyksen järjestämisen. Kielteisessä päätöksessä vedottiin vuodelta 1949 peräisin olevaan rahankeräysasetukseen ja korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 1960 tekemään ratkaisuun, jonka mukaan lakossa olevien työläisten perheiden avustaminen ei ole hyväntekeväisyyttä. Toisin sanoen lakkolaisille ei saa kerätä rahaa.
Kiellosta huolimatta ylioppilaat suorittivat keräyksen 2.2. Helsingin yliopistolla. Paikalle komennetut vahtimestarit pyrkivät estämään sen riistämällä suojiinsa keräyksestä ilmoittavat julisteet.
Nro 6/70 torstaina 11.2.1970
Lakko lähti vyörymään
Metallityöläisten maanantaina alkanut lakko jatkuu tiiviinä ja lakkolaisten puoluekantaan katsomatta täysin yksimielisenä. 70 000 raskaan raskaan metallin työntekijän lakko on suurin yhtenäinen lakkotaistelu vuoden 1956 yleislakon jälkeen.
Lakon ovat aiheuttaneet työnantajat, jotka eivät ole suostuneet työläisten oikeutettuihin, hintakehityksen huomioon ottaen jo vaatimattomiksikin käyneisiin esityksiin palkkarakenteen ja käytännön palkkojen korjaamiseksi. Työnantajan ovat katsoneet paremmaksi mahtavien voittojensa edelleen kasvattamisen työläisten taloudellisesta asemasta ja kansantalouden eduista välittämättä.
Metallityöläisten taistelu on osa kaikkien työläisten taistelua palkkojensa puolesta, ja se avaa muiden alojen työläisille mahdollisuuksia aikaisempaa menestyksellisemmin kamppailla elinehtojensa parantamiseksi. Tämän vuoksi on ymmärrettävää ja välttämätöntä eri alojen työläisten tehokas tuki nyt eturintamassa oleville metallimiehille.
Lakon ensimmäiset päivät ovat sujuneet tiiviin järjestäytymisen, yhteyksien rakentamisen ja muiden alkutehtävien merkeissä. Työnantajien typerät uhkailut ja pelottelut ovat murskautuneet rautakourien asian oikeutukseen ja rivien ehdottomaan lujuuteen.
Nro 9/70 torstaina 5. maaliskuuta
Naistenpäivän kynnyksellä lehden pääotsikko oli näkyvästi:
Naisia sorretaan kaksinkertaisesti
Kapitalistisen yhteiskunnan oloissa nainen – työläinen ja perheen äiti – joutuu valtavan paineen alaiseksi. Toimeentulon turvaamiseksi joutuvat työläisperheiden äidit hakeutumaan työhön josta useimmiten maksetaan kohtuuttoman pientä palkkaa. Tällaisella palkalla saattaa nainen joutua yksin elättämään perhettään.
Tutkimusten mukaan naiset muodostavat meillä alhaisimmin palkatun ryhmän. Vastoin Suomen allekirjoittamia kansainvälisiä sopimuksia eivät työnantajat suostu maksamaan naisille ja miehille samasta työstä samanlaista palkkaa, Ero naisten ja miesten palkkojen välillä on jopa 33 prosenttia. Tyypillisesti naisvaltaiset ammattialat, vaatetus-, kutoma-, ja elintarviketeollisuudessa sekä erilaisissa palveluammateissa pidetään perinteellisesti kaikkein alimmassa palkkaluokissa.
Eräs vaikeimpia ongelmia on lasten päivähoidon järjestämättömyys. Vain 9 prosentille työssäkäyvien vanhempien lapsista on saatu päivähoitopaikka.
Lehden sisäsivuilla Helga Laaksonen kirjoitti kansainvälisen naistenpäivän 60-vuotisesta historiasta ja lainasi myös Vladimir Iljitsh Leninin sanoja: ”Joukkoja ei voida vetää poliittiseen elämään vetämättä siihen myös naisia, sillä ihmiskunnan naispuolista osaa sorretaan kapitalismin aikana kaksinkertaisesti.”
Nro 19/70 torstaina 14. toukokuuta
Tiedonantaja poltettiin
Lauantain Vietnam-mielenosoituksen aikana tapahtui Esplanaadin puistossa välikohtaus, joka hyvin kuvastaa maamme oikeistovoimien riehaantumista vaalien jälkeen.
Mielenosoittajien osin hajaannuttua saapui paikalle noin kymmenen nuoren ryhmä, joka suurieleisesti alkoi häirita paikalle jääneitä. Nuoret esittivät ylpeinä fasistien SIN (Suomen Isänmaalliset Nuoret) -järjestön merkkejä, joissa on siniristilipun päälle painettu SIN-kirjaimet.
Saatuaan käsiinsä Tiedonantaja -lehden joukkion johtaja sytytti sen palamaan: ”Näin käy stalinisteille”.
SIN -nuoret herjasivat huutelullaan sosialistisia maita, etenkin Neuvostoliittoa ja ilmoittivat Vennamon mieheksi joka ”pistää asiat kuntoon. Ettekö ymmärrä kuka voitti vaaleissa”.
Tapahtuneella välikohtauksella oli kymmeniä silminnäkijöitä. Paikalla olleet Suopon edustajat poistuivat paikalta ymmärtäväisesti hetkeä ennen Tiedonantajan polttamista.
Taistelusyksy -74
Vuonna 1972 Tiedonantaja ilmestyi jo kolme kertaa viikossa, tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin. Seuraavana vuonna ilmestymisen viikonpäiviksi muuttui tiistai, torstai ja perjantai. Vuonna 1974 lehti valtasi vielä lisää alaa kun ilmestymispäiväksi lisättiin keskiviikko. Neljä kertaa viikossa ilmestyvä työväenlehti otti oikeistopolitiikan kynsiinsä yhä vankemmin.
Ammattiyhdistysväen taistelusyksy
Pääkirjoitus 23. elokuuta 1974 kertoi lakkosyksyn syistä ja vaatimuksista muun muassa seuraavaa:
– Tulevaisuuden näköalat työläisten kannalta ovat synkistyneet samassa tahdissa kuin elintaso on kaventunut – ja se on todella pohjalukemissa ennätysmäisen ja yhä kiihtyvän hintavyöryn johdosta. Tilannetta ei vähääkään helpota se, että kaksivuotisten tulopoliittisten sopimusten läpirunnojat ilmoittavat kaiken sujuvan nuottien mukaan, sovitulla tavalla.
Työläisten kurjistamisepolitiikan rinnalla ja siitä johtuen kärjistyvät kansantaloudelliset vaikeutemme entisestään, mikä heijastuu myös ristiriitojen kasvuna politiikassa.
Ja kun hallitsevat piirit tietävät työläisten tyytymätöömyyden ja taistelutahdon kasvavan voimakkaasi, on lähtökohtatilanteesta muodostunut varsin tulenarka. Sen laukaisemiseksi tarvitaan jälleen suuren luokan poliittista teatteria, hämäysliikkeitä, joiden tarkoituksena on antaa kansalaisille kuva ”yhteisistä ja vakavista” ponnisteluista inflaation katkaisemiseksi.
Tätä teatteria esitetään muun muassa radiossa ja televisiossa joka ilta. Joka ikinen hinnankorotus kuitenkin osoittaa, ettei pääomalla ja Sorsan hallituksella ole todellisuudessa pienintäkään huolta inflaatiosta ja sen työläisille aiheuttamista vaikeuksista – paitsi tietenkin siinä mielessä, että hillitön inflaatio muodostaa ennen pitkää myös huomattavan poliittisen riskin.
Todellisuudessa ”inflaation torjujien” tarkoituksena on turvata nykyisen talouspoliittisen suuntauksen ja tulopoliittisten kurjistamissopimusten jatkuminen. Tähän politiikkaan kuuluu oleellisena osana tulojen siirtäminen työläisiltä pääoman omistajille inflaation avulla, lehdessä kerrottiin.
Vähintään markan lisäkorotus
Tiedonantajan pääkirjoitus linjasi myös, että pelkkä yleiskorotus ei riitä palkkoihin, vaan enemmän on saatava.
– Työläiset torjuvat päättäväisesti tulopoliitikkojen syytämän demagogian ja kokoavat rivejään lujaan kamppailuun sekä elinehtojensa että demokraattisten toimintaoikeuksien puolustamiseksi. He torjuvat jyrkästi myös kaikki pelottelut palkkojen korotusten ”inflatorisesta vaikutuksesta”. Inflaatiosta kantavat vastuun sekä monopolit, jotka hintapolitiikallaan määräävät hintatasosta että hallitus, joka siunaa monopolistisen hintapolitiikan ja vieläpä tukee inflatorista kehitystä rahapolitiikallaan. Työläisten osalle ei jää muuta kuin mahdollisimman tehokas taistelu hintojen nousun korvaamiseksi palkkojen korotuksilla.
Työpaikoilla on jo asetettu taistelusyksyn perustavoitteet: syyskuussa on saatava luvatun 20 pennin yleiskorotuksen päälle vähintään markan lisäkorotus ja vuodenvaihteen jälkeen lähdetään ulos paljon puhutusta kurkistusaukosta. Nyt kuitenkin elintason turvaamiseen tähtäävä palkkataistelu kietoutuu mitä kiinteimmin taisteluksi demokratiasta, jota uhataan rajoittaa jyrkästi kulissien takaisilla pakkosovintohankkeilla.
– Aina löytyy tietenkin viisaita, jotka selittelevät, että hyviä tavoitteita sinänsä, mutta meidän pitää olla realistisia. Työväenliikkeen koko kokemus taas todistaa, että joukkoliikkeellä yhdessä asetetut tavoitteet tullaan toteuttamaan. Nyt on rivien tiivistämisen hetki, päätti päätoimittaja Urho Jokinen kirjoituksen lauseeseen, jota niin usein vielä nykypäivänäkin tarvitaan.
Kunniavieras Chilestä
Senaatintorilla järjestettiin 11. syyskuuta 1974 suuri Chile-mielenosoitus, jossa kunniavieraana puhui Isabel Allende. Tiedonantaja kirjoitti joukkomielenosoituksesta ja vierailusta etusivulla.
– Päivälleen vuosi sitten murhatun Chilen perustuslaillisesti valitun presidentin Salvador Allenden tytär Isabel Allende saapui eilen Suomeen ja viipyy maassamme kaksi päivää osallistuakseen Chile-viikon tämäpäiväisiin päätilaisuuksiin, lehdessä kirjoitettiin.
Chile-viikolle Suomeen oli saapunut myös Allenden hallituksen jäseniä ja vieraita opiskelijajärjestöstä. Tämä osaltaan kertoo vahvasta solidaarisuustoiminnasta maidemme välillä 1970-luvulla.
Tiedonantaja 1979: Eurostrategiset aseet merkitsevät lisääntyvää ydinsodan vaaraa
EI EURO-OHJUKSIA!
Tiedonantajan sivut alkoivat täyttymään vuoden 1979 marraskuusta lähtien NATO:n suunnittelemien euro-ohjusten vastaisista kirjoituksista. Kamppailu ohjusten poistamiseksi tuli kestämään vuosia. Rauhanliikkeen marsseilla aina YK:n päivinä ja muissakin tilaisuuksissa ohjusten vastustaminen nousi suureksi symboliksi.
Eräät isoimmista rauhanmarsseista Vietnamin ja Irakin sotien vastustamisen ohella järjestettiin juuri ohjusten vastaisten kampanjoiden aikana. Adressit ohjuksia vastaan keräsivät vuosien aikana satoja tuhansia nimiä, ja jo päätösten teon vaiheessa kymmeniä tuhansia.
Tiedonantaja 22.11.1979
Mitä ovat euro-ohjukset? Lehdessä kerrottiin seikkaperäisesti, miten NATO oli aseitaan asetellut ympäri Euroopan. Erilaisia NATO:n ydinaseita oli jo valmiiksi Euroopassa tuhansia, ja uudet ohjukset tarkoittivat pidemmän kantomatkan omaavia aseita.
– Euro-ohjuksiksi kutsutaan NATO:n sotilasjohdon Länsi-Eurooppaan sijoitettavaksi suunniteltuja uudentyyppisiä keskimatkan ydinohjuksia. Suunnitelmissa on ollut sijoittaa 108 Pershing II -tyyppistä ja 464 maastalaukaistavaa risteilyohjusta Saksan liittotasavaltaan, Belgiaan, Hollantiin, Englantiin ja Italiaan.
– Euro-ohjukset ovat uudentyyppisiä ydinaseita. Aseteollisuusyhtymä Martin Marietta Corporationilta tilattava Pershing II olisi kantomatkaltaan (eri arvioiden mukaan 1700-4000km) aivan toisenlainen ase kuin Pershing Ia. Uudella ohjuksella yllettäisiin Länsi-Euroopasta Neuvostoliiton keskeisiin Euroopan puoleisiin kohteisiin. Ohjus voisi lentää noin 4 minuutissa Länsi-Euroopasta Moskovaan. Aiemmilla Länsi-Eurooppaan sijoitetuilla keskimatkan ohjuksilla ei ylletty Neuvostoliiton alueelle.
Tiedonantaja 11.12.1979
Lehdessä kerrottiin myös Suomen olevan uhattuna ohjusten myötä.
– Eräs tärkeimmistä asioista eurostrategisten aseiden suhteen on, että kyseessä ei ole mikään NATO:n sisäinen asia, eikä edes vaikutuksiltaan NATOn ja VARSOVAN liiton suhteisiin rajaantuva. Eurostrategiset aseet merkitsisivät jyrkkää käännettä huonompaan maanosassamme ja kansainvälisissä suhteissa. Eurostrategiset aseet merkitsevät lisääntyvää ydinsodan vaaraa.
Ydinsota eri ilmiöineen esimerkiksi saasteen leviämisen suhteen ei tunne ja eikä tunnusta maanosamme valtiollisia rajoja. Fyysisen tuhoutumisen vaara koko maanosassamme lisääntyisi tuntuvasti.
Eurostrategisilla aseilla pyritään saamaan sotilaallinen yliote NATO:n käsiin. NATO:n sisällä on viime aikoina lisääntynyt paine kohti kovaotteista voimapolitiikkaa. Euroaseiden sijoittuminen muuttaisi koko strategisen sotilaallisen asetelman, sillä näin NATO olisi ensi kertaa kykenevä laajamittaisesti iskemään Länsi-Euroopasta käsin ydinasein tehokkaasti ja tuhoisasti Neuvostoliittoon.
Tämä ei lisäisi Länsi-Euroopan turvallisuutta. Se lisäisi vain vastaiskun mahdollisuutta tuntuvasti ja laajamittaisen ydinsodan mahdollisuutta maanosassamme, lehdessä kerrottiin.
Rauhanpuolustajat mukana
Euro-ohjusten vastustus oli laajaa ympäri Euroopan ja myös Suomessa järjestettiin useita protesteja niitä vastaan. Tänä vuonna 70-vuotisjuhliaan viettävä Suomen Rauhanpuolustajat ry oli ohjusten vastaisessa kamppailussa vahvasti mukana.
– Suomen Rauhanpuolustajat on kiireisesti kutsumassa Helsinkiin koolle kansainvälistä konferenssia käsittelemään euro-ohjusten vastaista toimintaa. Konferenssiin tulevat osallistumaan NATO:oon kuulumattomien länsieuroopan maiden rauhanliikkeen.
Tiedotusvälineissä annettua kuvaa siitä, että NATO:n piirissä vallitsisi suuri yksimielisyys euro-ohjusasiassa ja joulukuun päätös olisi tosiasiallisesti muodollinen, ovat viime päivinä rikkoneet yhä avoimemmin myös julkisuuteen tulleet tiedot erimielisyyksistä ja epäröinnistä NATO-maissa. Tämä tapahtuu kasvavan joukkoliikkeen paineen johdosta.
Hollannissa vastustaa väestö 58 prosenttisesti euro-ohjuksia, käy ilmi mielipidetutkimuksissa. Äskettäin yhdeksän NATO-maan puolustusministerin Haagin kokouksen aikana Hollannin edustajaan edustajaan kohdistivat hyökkäyksen Englannin konservatiivihallituksen edustaja ja liittotasavallan puolustusministeri Apel.
Italiassa on joukkoliike voimistumassa euroaseita vastaan, jo aikaisemmin on väestö noussut NATO:n Italian maaperällä jatkuvia ja laajenevia sotaharjoituksia vastaan, lehdessä kerrottiin.
Suuri vetoomus Itä-Saksasta
DDR:ssä kerättiin 13 miljoonaa nimeä euro-ohjuksia vastaan. Maassa ohjusten tulo koettiin äärimmäisen vaarallisena, sillä ohjuksia oltiin sijoittamassa lähelle maan rajoja.
– Kolmessa viikossa DDR:ssä kerättiin 13 miljoonaa allekirjoitusta vetoomukseen, jossa vaadittiin aseistariisuntaa ja tuettiin Neuvostoliiton rauhanaloitteita.
Allekirjoitukset luovutti DDR:n kansan edustajana Helsingissä Finlandia-talossa DDR:n kansallisen rintaman kansallisneuvoston puheenjohtaja professori Erich Correns ja ne otti vastaan Maailman rauhanneuvoston puheenjohtaja, Romesh Chandra.
”Rakensimme maamme raunioista”, kuului väliotsikko Tiedonantajassa.
– Samalla ddrläiset ovat yhtyneet maailmanlaajuiseen protestimyrskyyn, jonka NATO:n uhkaavat suunnitelmat ovat saaneet aikaan. ”Rauhan turvaaminen ei siedä vitkastelua. Emme ole uudestirakentaneet maatamme raunioista, jotta kaikki muuttuisi tuhkaksi jälleen. Ahkeruutemme aikaansaannoksia ei saa enää tuhota.”, sanottiin ddrläisten vetoomuksen alkuun.
DDR:n kansalaisten tahdonilmaisu on liitetty YK:n viralliseksi asiakirjaksi, lehdessä kerrottiin.
Pitkä kamppailu tuotti tulosta
Suurvaltajohtajat Ronald Reagan ja Mihail Gorbatšov allekirjoittivat 8. joulukuuta 1987 Valkoisessa talossa maalle sijoitetut lyhyen ja keskimatkan ohjukset poistavan INF-sopimuksen. Sopimus tuli voimaan 1. kesäkuuta 1988 lukien ilman määräaikaa. Osapuolet hävittivät valvotusti kaikki lyhyen- ja keskimatkan kantomatkan ohjukset.
Kansalaisten mielipiteellä ja joukkovoimaisella toiminnalla oli suuri vaikutus päätökseen ohjusten hävittämiseksi. Tämä kertoo tarpeesti myös nykypäivänä vastustaa järjettömiä hankkeita yhä uusiksi asehankinnoiksi. Joukkovoimalla ja rauhanliikkeen protesteilla on edelleen mahdollista perua myös Suomelle suunniteltu kymmenien miljardien hävittäjähankinta.
Terveyskeskusmaksut tulivat jäädäkseen
Maksuttomuusperiaatteen murentaminen terveyskeskuksissa nousi vahvasti Tiedonantajan sivuille 70 ja 80-lukujen taitteessa. Lehti kertoi ensimmäisenä jo vuonna -79 valtiovarainministeriön suunnitelmista muuttaa terveyskeskusmaksu pysyväksi. Maksun piti olla käytössä vain väliaikaisesti, mutta kuten nykyään tiedämme, maksut tulivat jäädäkseen.
Tiedonantaja 13.8.1980
Etusivulla uutisoitiin näyttävästi ”Terveyskeskusmaksut 10 markkaan ja pysyviksi”.
”Terveyskeskusmaksujen periminen aiotaan saattaa tulevaisuudessa pysyväksi. Kansanterveyslain maksuttomuusperiaate on tarkoitus lakimuutoksella romuttaa kokonaan.
Valtiovarainministeriö esittää ensi vuoden valtion budjettiehdotuksessa terveyskeskusmaksujen säilyttämistä, niiden muuttamista psyyviksi, korottamista kuudesta kymmeneen markkaan ja kantamista myös lääkärien kotikäynneiltä ja laboratoriotutkimuksista.
Viime vuoden lopulla sosdem puolueen ja SKDL:n eduskuntaryhmät taipuivat terveyskeskusmaksun kantamiseen vielä tämän vuoden ajan sillä ehdolla, että maksu lopullisesti poistuu vuoden vaihtuessa.
Yksitoista SKDL:n kansanedustajaa kannatti terveyskeskusmaksun poistamista kansanterveyslain mukaisesti jo tämän vuoden alusta.”, kertoi Tiedonantaja.
”Valtiovarainministeriön esitys terveyskeskusmaksujen säilyttämisestä herättää tyrmistystä kansanedustajien keskuudessa. Voimassa oleva laki näet edellyttää maksujen poistamista kokonaan vuoden vaihteessa.
Budjettikirjassa esitetään terveyskeskusmaksun muuttamista pysyväksi. Ilmaisperiaate, jonka puolesta työväenliike on pitkään taistellut, romutettaisiin näin kokonaan.”, lehdessä kerrottiin.
Mitä tekee SDP:n ryhmä?
Tiedonantaja kertoi demarien kantoja, eikä ollut niistä vakuuttunut:
”Vasemmiston eduskuntaryhmät, mikäli ne pysyvät yhtenäisenä ja vastustavat terveyskeskusmaksun säilyttämistä, pystyvät estämään kansanterveyslain huonnonnuksen.
Avainasemassa on sosdem puolueen eduskuntaryhmä, joka viime vuonna oli valmis taipumaan – tosin äänestyksen jälkeen – terveyskeskusmaksujen säilyttämiseen vielä vuodella.
Tilannetta mutkistaa sosdem eduskuntaryhmän osalta se, että pääministeri Mauno Koiviston kerrotaan kannattavan terveyskeskusmaksujen säilyttämistä.
Kommunistien riveistä sen sijaan varoiteltiin edelleen:
”– Varoitimme viime vuoden lopulla maksujen jatkamisesta päätettäessä juuri tästä. Tiesimme jo silloin suunnitelmissa olevan koko ilmaisperiaatteen romuttamisen ja maksun muuttamisen pysyväksi. Meitä vain ei tahdottu uskoa, sanoo kansanedustaja Marja-Liisa Salminen (komm).
Salminen on yksi niistä yhdestätoista SKDL:n kansanedustajasta, jotka edellyttivät terveyskeskusmaksujen poistamista kansanterveyslain mukaisesti jo tämän vuoden alusta.”
”Hiljattain hallitus teki päätöksen siirtää lisätyt rakentamismäärärahat ensi vuoden puolelle. Niitä ei siis vastoin annettua lupausta käytetäkään tänä vuonna. Ja terveyskeskusmaksut suunnitellaan muutettavaksi pysyviksi.
Hyväuskoisuudesta sakotetaan. Sakkoa eivät kuitenkaan maksa vain huononnuksen puolesta äänestäneet kansanedustajat, vaan koko kansa.”
Tiedonantaja 15.8.1980
Uutislehti Demari kirjoitti vasta 15.8.1980 ”Terveyskeskuksessa käynti näyttää jäävän maksulliseksi”
Tiedonantaja uutisoi asiasta vihjaillen muiden työväenlehtien myöhäisestä heräämisestä:
”Torstain Demari vahvistaa Tiedonantajan ensimmäisenä paljastaman suunnitelman säilyttää terveyskeskusmaksu vastoin voimassa olevaa kansanterveyslakia.
Terveyskeskusmaksu, joka piti poistettaman kokonaan jo vuoden 1980 alusta, aiotaan muuttaa pysyväksi. Valtiovarainministeriö esittää myös maksun korottamista nykyisestä kuudesta markasta kymmeneen markkaan.
Kansan Uutiset ei ole toistaiseksi kertonut lukijoilleen maksun säilyttämissuunnitelmasta mitään.” lehdessä sivallettiin.
Tiedonantaja 21.8.1980
Pääkirjoituksessa ruodittiin vuoden -81 budjettiesitystä.
”Ennakkotiedot ensi vuoden budjettiesityksestä eivät lupaa hyvää. Talouspolitiikassa ei ole odotettavissa minkäänlaista muutosta ainakaan parempaan. Koiviston hallitus jatkaa edelleenkin ”matalalla profiililla”, jolle on tunnusomaista ensi sijassa huoli yksityisten suurfirmojen kilpailukyvystä.
Julkista investointitoimintaa aiotaan supistaa. Asuntotuotanto pidetään enintään tämän vuoden tasolla, toisin sanoen alhaisena. Sairaaloiden ja terveyskeskusten rakentamiseen ei suunnata lisävaroja. Supistettujen suunnitelmien mukaisesti edetään myös päiväkotien rakentamisessa.
Varusteluun sen sijaan varoja tuntuu riittävän. Pääesikunta on saamassa lähes kaiken pyytämänsä. Niinpä varustelumäärärahojen sanotaan kohoavan nopeammin kuin budjetin menot keskimäärin. Ja niin kummalliselta kuin se tuntuukin, huomattava osa työväenliikkeestä on tarkoitus saada varustelumenojen lisäämisen taakse.
Toistaiseksi eniten keskustelua on herättänyt tieto hallituksen aikeista säilyttää terveyskeskusmaksu myös tulevaisuudessa. Tämä merkitsisi kansanterveyslain maksuuttomuusperiaatteen romuttamista ja samalla yhden keskeisen työväenliikkeen terveydenhoidollisen tavoitteen hautaamista.” sanottiin pääkirjoituksessa.