Historioitsija Jouko Jokisalon puheenvuoro DSL:n järjestämässä “Maailmanjärjestyksen muutos, mistä johtuu ja mihin vie?” -seminaarissa Pasilan kirjaston auditoriossa 11.10.2025.
Militarismi, ilmastokriisi ja kamppailu strategisista raaka-aineista
Kylmän sodan päättymisen jälkeen ja 90-luvun alussa ihmiskunta jätti käyttämättä kaksi tulevaisuuden kannalta tärkeää mahdollisuutta. Ensimmäinen liittyy uudenlaiseen turvallisuusajatteluun, ydinaseiden vähentämiseen ja ydinsodan vaaran alentamiseen. SPD:n ja Linke-puolueen entinen puheenjohtaja Oskar Lafontaine on todennut, että ydinaseriisunnan epäonnistuminen on ”minun sukupolveni suurin epäonnistuminen”1.
Ihmiskunnalla oli mahdollisuus tehdä kylmän sodan päättymisen jälkeen valinta kollektiivisen turvallisuuden ja kollektiivisen puolustuksen järjestelmän välillä. Kollektiivisen turvallisuuden perusajatus on, että vain yhteinen turvallisuus luo pysyvää turvallisuutta ydinasekaudella. ”Kukaan ei saisi rakentaa omaa turvallisuuttaan siten, että se vaarantaisi toisten turvallisuuden” (Gorbatšov). Kollektiivisen puolustuksen perusajatus on aina, että se on suunnattu aina jotain vastaan. Siinä mielessä Nato ei voi olla kollektiivisen turvallisuuden elementti.
Uuden kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän sijaan toteutettiin Naton itälaajennus. US-ulkopolitiikan kylmän sodan ajan konkari George Kennan varoitti ratkaisun johtava ”uuteen kylmään sotaan, joka todennäköisesti päättyisi kuumaan sotaan, ja siihen, että pyrkimykset luoda Venäjälle toimiva demokratia loppuisivat”. Nyt olemme tilanteessa, jossa yli 40 % eurooppalaisista ja yhdysvaltalaisista pitää maailmansotaa todennäköisenä 5-10 vuoden kuluessa. Yli 2/3 vastaajista (68-76 %) uskoo, että siitä tulisi ydinsota.2
Toinen menetetty mahdollisuus oli se, että ei ryhdytty toimiin ilmastomuutoksen ja ekologisen kriisin ratkaisemiseksi. Rion ilmastokokous vuonna 1992 ja YK:n ensimmäinen ilmastokokous vuonna 1995 olisivat mahdollistaneet toimet ilmastokriisin hillitsemiseksi. Sen sijaan ihmiskunta on jatkanut “sotaansa planeettaa vastaan” kiihtyvällä vauhdilla. Globaalit päästöt ovat kasvaneet 90-luvun alusta 60 prosenttia. Maailman 60 suurinta pankkia on investoinut Pariisin ilmastokokouksen jälkeen 5,5 biljoonaa dollaria fossiilisiin polttoaineisiin. Nyt olemme tilanteessa, jossa ilmastokriisi, lajikato, ekologinen kriisi pitävät sisällään ”domino-dynamiikan” ja yhteiskunnallisen “prosessien ennustamattomuuden”.
Militarismi ja asevarustelu
Asevarustelu on aikamme ”sotakone” luontoa vastaan. Päivä päivältä me aseistamme tätä tuhoavaa fossiilisilla polttoaineilla toimivaa sotakonetta entistä enemmän. Asevarusteluun käytettiin vuonna 2024 globaalisti 2,7 biljoonaa dollaria. Asevarustelu on vain kiihtynyt. EU päätti 800 miljardin ja Saksa jopa lähes biljoonan euron asevarustelupaketista. EU on muuttunut rauhanprojektista projektiksi, jossa diplomatia on korvattu voimapolitiikalla ja militarismilla. EU:n talouspoliittinen linja on militaristinen keynesiläisyys3, jossa nähdään kasvavat sotilasmenot talouskasvun moottorina. EU on myös määrittelyt asetuotannon osaksi “vihreää” tuotantoa. Tulevaisuudessa panssarivaunujen, ohjusten tai jopa ydinaseiden valmistajat voivat piiloutua ”kestävän kehityksen” osakepaketteihin ja rahastoihin sijoittajien huomaamatta. Näin asetuotannosta on tullut osa “ekologista käännettä”4.
Ajatus asevaraisesta turvallisuudesta on mieletön maapallon lähestyessä ekologista keikahduspistettä (”tipping point”), jossa pieni muutos saattaa aiheuttaa suuren katastrofin. Kiihtyvän militarismin oloissa asevarustelusta ja asevaraisesta turvallisuudesta on tullut ainoa turvallisuuspolitiikan kivijalka, vaikka rauha ja aseistariisunta ovat ihmiskunnan kiirellisin ja perustavanlaatuisin toimi uhkaavan ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Lisääntyvä militarismi tukahduttaa vaihtoehtoisen politiikan kehittämisen. Militarismista on tulossa nousevan fasismin kätilö.
Ilmastokonferenssien edellä poliitikot vakuuttavat, että ilmastokriisi ja kansainvälisen turvallisuuden kysymykset liittyvät läheisesti toisiinsa. Nykyiset asevarustelupäätökset tehdään kuitenkin näkemyksellä, että ne ovat sovitettavissa ilmastopolitiikaan, joka tähtää yli 1,5 celsiusasteen ilmaston lämpenemisen estämiseen.
”Peak Everything”, mineraalit ja niiden merkitys
Mineraalit ovat välttämätön ehto digitalisaatiolle, energiakäänteen teknologialle ja modernille aseteknologialle. Elämme “peak everything”-aikaa, jolloin käydään kärjistyvää taistelua raaka-aineista ja energiasta. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (16.8.2022) todettiin: “Maapallon tiedossa olevat mineraalivarat eivät riitä edes yhden sukupolven sähköautojen akkuihin”. Geopoliittinen konfrontaatio on voimistunut. Taustalla on taistelu uudesta maailmanjärjestyksestä. Ukrainan sota on osa tätä taistelua.
Asevarustelu on erittäin raaka-aineintensiivistä liiketoimintaa. Sen toteuttamisen ensimmäinen ja tärkein ehto jyrkkien ristiriitojen maailmassa on saavuttaa kontrolli niin suureen osaan raaka-ainelähteistä kuin mahdollista riippumatta siitä, ovatko ne lähellä tai kaukana ja ovatko ne käytössä olevia vain potentiaalisia. Raaka-aineiden hallinnassa ei ole kyse vain siitä, että jokin maa tai suuryritys hamstraa raaka-aineita omaan käyttöönsä. Kyse on myös sen varmistamisesta, että tärkeät raaka-aineet ja markkinat pysyvät omissa käsissä ja niiden varmistaminen sotilaallisesti.
Kansainvälisen energiajärjestön ennusteen mukaan kuparin tarve tulee vuoteen 2040 mennessä kaksinkertaistumaan, litiumin 42-kertaiseksi, koboltin 21- ja ns. harvinaisten metallien 7-kertaiseksi. Tilanne on synnyttänyt utopian jopa avaruuskaivostoiminnasta. Esimerkiksi Saksan teollisuuden liitolla (Bundesverband der Deutschen Industrie -BDI) on vuodelta 2018 muistio, jonka mukaan avaruuskaivostoiminta ei ole kaukainen utopia, vaan teknisesti toteutettavissa oleva ja – avaruuslentojen kustannusten laskun ansiosta – lähitulevaisuudessa taloudellisesti kannattava vaihtoehto. Toiveena on vapauttaa Saksan teollisuus riippuvuudesta metallisten raaka-aineiden ja harvinaisten maametallien tuontiin, jotka ovat kriittisiä energiamurroksen kannalta5. Yhteensä 20 valtiolla on vastaavia suunnitelmia.
Yhdysvaltojen ja Ukrainan välinen mineraalisopimus osoitti sen miten Ukrainan mineraalivaroista on tullut keskeinen kysymys maailmanlaajuisessa geopolitiikassa. Yhdysvaltojen aseteollisuus, digitalisaatio ja tekoäly tarvitsee niitä suurempia määriä. Ukrainan lisäksi Trump on suunnannut katseensa Grönlannin lisäksi Suomeen ja Ruotsiin, koska “tuoreilla Nato-kumppaneilla on maaperässä runsaasti kriittisiä mineraaleja”. YLEn mukaan “Yhdysvallat haistavat Suomessa ja Pohjoismaissa raaka-ainevarat”. Kysymys kuuluu: “Ovatko Trumpin puheet Grönlannin ostamisesta alku taistelulle maailman kriittisistä mineraaleista?” Japanilaisen Kogakkan-yliopiston apulaisprofessori Murakami sanoo Ylelle: “Hyvin yksinkertainen vastaukseni on kyllä.”6
Kriittisillä mineraaleilla on nykyisin yhtä tärkeän roolin digitaloudelle, vaihtoehtoiselle energiatuotannolle ja asevarustelulle kuin öljyllä, kaasulla ja hiilellä on fossiilikapitalismille. Fossiilisilla energialähteillä on ollut 1900-luvun alusta lähtien ratkaiseva merkitys niin teollisuudelle kuin panssarivaunulle, sotalentokoneille ja öljyä käyttäville sota-aluksille. Armeija ja asevarustelu ovat nyt keskeisiä tekijöitä fossiilisten energialähteiden käytön jatkumiselle. Yksistään noin neljännes kaikesta maailman lentokonepolttoaineesta (n. 42 milj. tn) käytetään sotilaallisiin tarkoituksiin.7 F-35-hävittäjähankinnalla on merkittävä vaikutus Suomen ilmastopäästöihin.8 Hiilineutraalia armeijaa ei ole näköpiirissä. Saksan armeijan nettisivuilla todetaan: ”Bundeswehrin toiminta- ja taisteluajoneuvot toimivat puhtaasti polttomoottoreilla. E-suihkukoneet tai akkupanssaroidut ajoneuvot eivät ole tällä hetkellä realistisia vaihtoehtoja.”
Raaka-ainevarmuus ei tarkoita vain fossiilisia polttoaineita vaan siihen kuuluvat kuparin, sinkin, nikkelin ja volframin kaltaisten metalliraaka-aineiden lisäksi harvinaiset mineraalit. Yksikään älypuhelin, sähköauto, lennokki tai aurinkokenno ei toimi ilman niitä. NATO julkaisi joulukuussa 2024 luettelon 12 aseteollisuudelle kriittisestä raaka-aineesta, jotka ovat välttämättömiä nykyaikaisten asejärjestelmien ja -laitteiden valmistuksessa. Nämä mineraalit ovat välttämättömiä aseteollisuuden toimintakyvyn turvaamisessa.9
Alumiini on avainasemassa kevyiden ja kestävien hävittäjien ja ohjusten valmistuksessa. Grafiittia käytetään taistelupanssareissa ja kobolttia suihkumoottoreissa, ohjuksissa ja sukellusveneissä. Antimoni ja volframi ovat modernin aseteollisuuden avaintekijöitä. Volframi on yleinen materiaali panssarintorjunta-ammuksissa ja aurinkokennoissa. Se on tunnetuista metalleista kovin ja siksi tärkeä nykyaikaisten asejärjestelmien tuhovoiman kannalta. Dysprosium, terbium, samarium, gadolinium ja yttrium ovat tärkeitä sähkömoottoreille, puolijohteille – ja erityisesti aseteollisuudelle. Yhdysvaltain puolustusministeriön laskelmien mukaan yhdessä F-35-hävittäjässä on noin 420 kg näitä materiaaleja. Neodyymi-rauta-boorimagneetteja pidetään maailman vahvimpina kestomagneetteina, ja niitä käytetään mm. tarkkuusohjatuissa aseissa, satelliitti- ja häiveteknologioissa, miehittämättömissä ajoneuvoissa ja nykyaikaisissa viestintäjärjestelmissä.
Ne ovat strategisesti tärkeitä nykyaikaisten asevoimien toiminnalle. Niiden saatavuuden turvaamista pidetään olennaisen tärkeänä aseteollisuudelle. ”Näiden raaka-aineiden varma saatavuus on ratkaisevan tärkeää Naton teknologisen etumatkan ja toimintakyvyn kannalta”, todetaan Naton tiedotteessa. ”Keskeytykset voivat vaarantaa tärkeiden puolustusjärjestelmien tuotannon.” Ongelmana on, että kyseisten metallien maailmanlaajuiset esiintymät ovat suurelta osin länsimaisen valvonnan ulkopuolella. Bloombergin mukaan esimerkiksi 87 % maailman antimonista tulee Kiinasta, Venäjältä ja Tadžikistanista. Volframin osalta Kiinan osuus on 85 %.
EU kärsii raaka-aineköyhyydestä. EU kuluttaa 25–30 % kaikista maailmassa tuotetuista metalleista, vaikka sen osuus metallien maailmantuotannosta on vain 3% ja maailman väestöstä 6 %.10 Ilman vanhoja siirtomaavaltoja EU:n jäsenvaltioilla ei ole juurikaan raaka-aineita. Tästä perspektiivistä EU:n ainoa keino on yrittää tulla imperialistiseksi suurvallaksi turvatakseen nykyisen kulutustason. EU:n talouden ja sen kilpailukyvyn ongelmana on myös energian hinta. Vuonna 2023 EU-maiden teollisuuden käyttämän hinta oli 345% korkeampi kuin Yhdysvaltojen. Myös sähköenergian hinta teollisuudessa Euroopassa on 2-3 kertaa korkeampi kuin USA:ssa.
Paine kasvaa digitalisaation ja tarvittavien teknologioiden (tuuliturbiinit, aurinkopaneelit ja sähköautot) sekä aseteknologian tuotannon myötä. EU:n komission tilaaman tutkimuksen mukaan joidenkin mineraalien kysyntä kasvaa yli 10-kertaiseksi. Vihreässä siirtymässä ja asetuotannon osalta kilpaillaan mineraali- ja metalliraaka-aineista pääasiassa EU:n, Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä, joiden osuus uusiutuvan teknologian tuotantokapasiteetista voi olla noin 80 % vuoteen 2030 mennessä.
Käynnissä on sota Euraasian raaka-ainerikkauksista. EU oli suunnannut katseensa jo ennen Ukrainan sotaa alueen kriittisiin mineraaleihin. Vuonna 2006 SPD-poliitikko Herrmann Scheer kirjoitti, ”että Kaspianmeren alue ja Kaukasus määritellään nyt amerikkalaisten tai länsimaiden kiinnostuksen kohteeksi pelkästään siellä olevien luonnonvarojen vuoksi”11. EU solmi vuonna 2021 strategisen raaka-ainekumppanuuden Ukrainan kanssa. Ukrainassa on 22 EU:n nimeämistä kolmestakymmenestä kriittisestä raaka-aineesta. Ukrainan lisäksi EU on solminut vuodesta 2021 alkaen 14 maan kanssa strategisen raaka-ainekumppanuuden12.
Euroopan komission raaka-aineasetus (Critical Raw Materials Act, CRMA) on yritys vastata kasvaviin ongelmiin. EU on asettanut tavoitteeksi, että oma kaivostoiminta vastaisi 10 % osuutta strategisten raaka-aineiden hankinnasta. Vastaavasti sisämarkkinoilla tapahtuva kierrätys kattaisi 15 % ja jalostus 40 %. Tavoitteena on, että 2030 mennessä minkään strategisen raaka-aineen osalta Euroopan riippuvuus yksittäisen kolmannen maan tuotannosta ja jatkojalostuksesta ei ylittäisi 65 %. EU:n kriittisten raaka-aineiden asetus velvoittaa myös Suomea etsimään maanperästään mineraaleja. HS (31.7.2025) kertoi miten litiumin etsijät kiinnostuivat Tuntsan erämaasta. Tuntsa, joka on yksi harvoista alueista, missä ihmisen kosketus on ollut satunaista, saattaa muuttua kaivosalueeksi.
Erityisiä toiveita asetetaan litiumin ja grafiitin osalta Ukrainaan, joka toimittaisi EU:lle mineraaleja ”vihreään ja digitaaliseen talouteen siirtymisessä” ja aseteollisuudelle. Ranskan puolustusministerinä toiminut Lecornu on todennut Ukrainaan viittaten: ”Puolustusteollisuutemme tarvitsee useita keskeisiä raaka-aineita omissa asejärjestelmissämme, ei vain ensi vuonna vaan seuraavien 30 tai 40 vuoden aikana.” Saksassa CDU:ta lähellä oleva Konrad-Adenauer-säätiö on määritellyt Ukrainan EU:n intressialueeksi. Sen muistoissa todetaan: ”Maantieteellisesti ja valtavan raaka-ainevarantonsa vuoksi Ukraina on geopoliittisesti merkittävä… Samalla se on potentiaalinen geotaloudellinen raaka-ainepohja useille Länsi-Euroopan strategisesti tärkeille teollisuudenaloille.” Ja edelleen: ”Ukrainan raaka-ainepotentiaalin kehittäminen ja teollinen hyödyntäminen on Euroopan unionin ja Ukrainan yhteisen strategisen edun mukaista.” Säätiön muistion mukaan tämä on ”perusteltua siksi, että joitakin raaka-aineita tarvitaan kipeästi nykyaikaisissa asejärjestelmissä, ja kysyntä jatkuu myös tulevaisuudessa.” Muistion visio on seuraava: ”Ihanteellista olisi mahdollisimman suljettu jalostusketju maassa titaanin raaka-aineesta Taurus-risteilyohjukseen, eli raaka-aineiden louhinnasta lopputuotteeseen maassa”. Tavoitteena on tehdä Ukrainasta Euroopan asepaja.13
Kriittiset mineraalit ovat merkittävästi taustalla, kun keskustellaan EU:n tuesta Ukrainalle ja niihin liittyvät kysymykset vaikeuttavat rauhanprosessia. Saksalainen tutkija Wolfgang Michal kysyy: ”Onko Ukraina siis se tarunhohtoinen kultakaivos, jonka 2000-luvun suurvallat taistelevat niin sitkeästi saadakseen sen haltuunsa? Kestääkö sota kenties niin kauan, koska kumpikin osapuoli pitää kiinni toivotusta sijoitusten tuotosta jyrkästi nousevien sijoituskustannusten edessä?” ja huomauttaa, että lokakuun lopussa saksalainen tv-kanava ZDF esitti asian yllättävän suorasukaisesti: ”Voitolla Venäjästä olisi valtavat myönteiset vaikutukset Saksan ja Euroopan talouteen.”
Läntisten maiden riippuvuus globaalin Etelän raaka-aineista merkitsee, että vihreä siirtymä pysyy epäoikeudenmukaisena ja riistävänä prosessina. Lännen korkean tulotason maat kuluttavat jopa kuusi kertaa enemmän materiaaleja henkeä kohti kuin globaalin Etelän matalan tulotason maat. Tämän lisäksi yli 80 prosenttia litium- ja yli puolet nikkeli-, kupari- ja sinkkiprojekteista sijaitsee alkuperäiskansojen mailla. Platinan osalta luku on jopa yli 90 prosenttia. Kaikkiaan arviolta 54 prosenttia energiakäänteeseen liittyvistä mineraaleista sijaitsee alkuperäiskansojen mailla tai niiden läheisyydessä. Siksi niiden oikeudenmukainen hyödyntäminen edellyttäisi, että yhteisöt otetaan varhaisessa vaiheessa ja perusteellisesti mukaan niiden hyödyntämiseen.14
Nykyisiin tai tuleviin geostrategisiin konflikteihin perustuvan raaka-aineturvallisuuspolitiikan sijaan tarvittaisiin radikaali raaka-ainekäänne.
Ilmastomuutos, mineraalit ja asevarustelu
Asetuotannon sijaan mineraaleja tarvitaan vaihtoehtoisen energiamuotojen kehittämiseen. Ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa aika on rajallinen ongelmia ratkaistaessa. ”Lähivuodet ovat luultavasti tärkein jakso koko ihmiskunnan historiassa”, arvioi IPCC:n puheenjohtajistoon kuuluva Debra Roberts tilannetta. Mutta yksikään suurvalta ei ole esittänyt, että viisi prosenttia BKT:sta tulee käyttää ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin.
Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) laski tutkimuksessaan, kuinka paljon kriittisten mineraalien ja metallien kysyntä kasvaa lähitulevaisuudessa, jos maailma jatkaa energiamurrosta saavuttaakseen Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset ilmastonsuojelutavoitteensa. Jos ilmastotavoitteet halutaan saavuttaa vuoteen 2040 mennessä, mineraaleja tarvitaan vähintään nelinkertainen määrä nykyiseen verrattuna ja kuusinkertainen määrä, jos ilmastoneutraalius halutaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä. Sähköauto vaatii kuusi kertaa enemmän mineraaleja kuin polttomoottori, ja merituulivoimala jopa 13 kertaa enemmän kuin saman tehoinen kaasuvoimala. Kansainvälisen energiajärjestön mukaan sähköautojen määrä voisi nousta vuoteen 2030 mennessä yli 125 miljoonaan. Yksi Tesla-auton akku vaatii noin 63 kg erittäin puhdasta litiumia, jonka kysynnän arvellaan kasvavan vuoteen 2040 mennessä 40xkertaiseksi. Korvata polttomoottoriautot sähköautoilla on yksinkertaisesti utopiaa.
Yhdysvallat, Kiina ja kriittiset mineraalit
Yhdysvaltojen ja Kiinan kiristyvien välien taustalla ovat keskeisesti kriittiset metallit ja niiden hallinta. Wall Street Journalin raportin mukaan15 Peking rajoittaa jo nyt harvinaisten maametallien ja muiden strategisesti tärkeiden raaka-aineiden saatavuutta. Raportin mukaan yritysten on toimitettava tuotepiirustukset, tuotantokuvat ja asiakasluettelot – jos materiaalit on tarkoitus käyttää puolustusalalla. Yhdysvaltalaisen tietotoimisto Govinin mukaan yli 80 000 Yhdysvaltain sotilasjärjestelmän komponenttia sisältää mineraaleja, jotka kuuluvat Kiinan vientivalvonnan piiriin. Monet yritykset pitävät varastossa vain muutaman kuukauden, ja pienemmät toimittajat, kuten drone-valmistajat, ovat erityisen vaarassa. Kiinan vientirajoitukset ovat varoituslaukaus lännen teollisuudelle ja politiikalle. Pekingin hallitus on saanut harvinaisista maametalleista valtavan painostuskeinon länsimaita kohtaan – ja käyttää sitä.
2000-luvun alussa Kiinan osuus yli 90 prosentia harvinaisten mineraalien alkutuotannosta. Nykyisin se noin 60 prosenttia. Harvinaisten maametallien erottelussa ja jalostuksessa Kiinan markkinaosuus on noin 85 prosenttia, koko maailman tuotannosta.
Syyskuussa 2020 Trumpin hallinnon ensimmäisellä kaudella julistettiin Yhdysvaltojen välitön kansallinen hätätila kriittisten mineraalien toimitusten osalta: “Nämä mineraalit ovat maallemme välttämättömiä, [mutta] tällä hetkellä meillä ei ole kapasiteettia tuottaa niitä jalostetussa muodossa tarvittavia määriä.” Yhdysvallat hankkii yli puolet vuotuisesta kulutuksestaan ulkomailta 31 kriittisen mineraalin osalta. Yhdysvallat on täysin riippuvainen 14 kriittisen mineraalin tuonnista tarpeidensa tyydyttämiseksi. Yhdysvallat ja EU pyrkivät vähentämään kriittisten metallien osalta riippuvaisuuttaan Kiinasta. Telegraph-lehti varoittaa: “Kiinan ylivoima kriittisten mineraalien suhteen voi olla yhtä vaarallinen Euroopalle kuin Venäjän energia-ase… Eurooppa tuli hyvin myöhään maailmanlaajuisessa kilpailussa kriittisistä mineraaleista.”
Yhdysvaltojen tavoitteena tämän lisäksi on estää Kiinaa hyödyntämästä niitä omaan korkeateknologiaansa. Tällä hetkellä Kiina hallitsee kriittisten materiaalien prosessointia. Yhdysvallat itse ei ole yhdenkään kriittisen mineraalin osalta johtava niiden louhinnassa tai prosessoinissa. Saksalainen raaka-aineasiantuntija Martin Erdmann Saksan geotieteiden ja raaka-aineiden tutkimuslaitoksesta korostaa: ”Kiinan ulkopuolella on hyvin vähän ihmisiä, jotka todella tietävät, miten esimerkiksi raskaat harvinaiset maametallit voidaan erottaa (muusta maa-aineksesta).” 16 Yhdysvaltain hallitseva luokka on huolissaan Kiinan valta-asemasta harvinaisten maametallien tuotantoketjussa.
USA:lle ei ollut aiemmin ongelma, että Kiinan hallitsee näiden mineraalien käsittelyä ja louhintaa. Ne ovat kaksi maailman saastuttavinta alaa. Niiden halpa tuottaminen merkitsee vakavaa ympäristön saastumista ja myrkyllistä jätettä, joka on vakava vaara ihmisten terveydelle. Kiinasta on useiden vuosikymmenten aikana tullut kapitalistisen maailmantalouden hikipaja. Koska lännen yritysten valmistustoiminta, mukaan lukien elektroniikka, keskittyi Kiinan laajoihin tehdaskaupunkeihin, oli loogista, että myös maailmanlaajuinen mineraalien käsittely ja jäte keskitettiin sinne. Ongelmalliseksi tilanne tuli siinä vaiheessa, kun Kiina alkoi itse hyödyntää niitä omassa korkean teknologian tuotannossa ja aseteollisuudessa.
Viimeisten 15 vuoden aikana Yhdysvallat on alkanut nähdä Kiinan yhä enemmän eksistentiaalisena uhkana globaalille hegemonialleen ja on suunnannut maailmanlaajuisen sotilaallisen strategiansa “hillitsemään” Kiinaa. Kriittisten mineraalinen hallinnasta on tulossa kysymys, joka on vaarassa kiristää Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteet äärimmilleen. Vaarana on kehityksen eskaloituminen kolmanneksi maailmansodaksi, joka uhkaa koko ihmiskunnan kohtaloa.
Ilman ilmastokriisin hallinta ei ole mahdollista ilman rauhaa – eikä rauha ilman ilmastokriisin hillitsemistä. Ajan vaatimus oli aseistariisunta, uusi kansainvälinen turvajärjestelmä, jonka lähtökohtana on yhteisen turvallisuuden välttämättömyys ydinasekaudella. Fossiilisista polttoaineista luopumisen ja aseistariisunnan lisäksi sosiaalis-taloudellisten eriarvoisuuden olennainen vähentäminen ja pienen globaalin “saastuttavan supereliitin” (0,01% maapallon väestöstä eli 770.000 henkilöä) omaisuuden kansallistaminen17, kulutuksen olennainen alentaminen ja kiertotalouden kehittäminen.
Aikakautemme peruskysymys on: olemmeko kykeneviä aseistariisuntaan ja rauhaan vai olemmeko tuomittuja ilmastokriisin luomaan ”helvetin vuosisataan”? Ihmiskunnan kohtalo on sidoksissa rauhan tilan säilymiseen ja ekologisen kriisin ratkaisemiseen. Ne ovat elimellisesti yhteydessä toisiinsa. Sven Lindqvist kirjoitti jo vuonna 1967: ”Varat, jotka on käytetty varustelumenoihin ja ylellisyyskulutukseen olisivat voineet pelastaa maailman.” Meidän on kysyttävä: haluammeko tuhlata vähenevät resurssimme kerskakulutuksen ja mitarismin altarille sekä ilmastokriisin kärjistämiseen turvallisuuden nimissä?
Luento on pidetty DSL:n järjestämässä ”Maailmanjärjestyksen muutos, mistä johtuu ja mihin vie?” – tilaisuudessa 11.10.2025.
Viitteet
1 https://www.berliner-zeitung.de/news/lafontaine-bei-maischberger-das-groesste-versagen-meiner-generation-ist-die-aufruestung-li.2360863
2 https://overton-magazin.de/top-story/ueber-40-prozent-der-europaeer-und-amerikaner-halten-einen-weltkrieg-in-5-10-jahren-fuer-wahrscheinlich/
3 https://www.kulttuurivihkot.fi/blogit/kasparhauser/eu-ja-militaristinen-keynesilaisyys-lupaukset-ilmastonmuutoksen-torjumisesta-ovat-kuolleet-ja-kuopattu/
4 https://defence-industry-space.ec.europa.eu/document/download/bbe39bd5-7312-4714-9f5d-7d67483d4d72_en?filename=JOIN_2024_10_1_DE_ACT_part1_v3.pdf
5 https://www.deutschland.de/de/topic/wirtschaft/weltraumbergbau-deutschland-will-rohstoffe-im-all-abbauen
6 https://yle.fi/a/74-20138631
7 Yksi F-16 -suihkukone kuluttaa tavanomaisella harjoituslennolla jopa 3400 litraa polttoainetta. Kone kuluttaa vajaassa tunnissa kaksi kertaa niin paljon polttoainetta kuin keskiverto amerikkalainen autoilija vuodessa.
8Ne ovat arviolta 100 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Kolmellekymmenelle vuodelle jaettuna se tekee 3 miljoonaa tonnia vuodessa. Vuoden 2017 luvuilla laskettuna se on viisi prosenttia Suomen päästöistä. https://antimilitaristi.fi/artikkeli/armeijoiden-p%C3%A4%C3%A4st%C3%B6t-huomioitava-ilmastonmuutoksen-vastaisessa-taistelussa
9 https://militaeraktuell.at/nato-liste-12-verteidigungsrelevante-rohstoffe/
10 https://kemia-lehti.fi/euroopassa-kulutetaan-viidennes-maailman-metalleista-ja-tuotetaan-vain-3-prosenttia-kaivostoimintaa-pidettava-ylla/
11 https://wissenschaft-und-frieden.de/artikel/vom-energiepoker-zum-ressourcenkrieg/
12 Serbia, Australia, Usbekistan, Ruanda, Norja, Grönlanti, Kongo, Sambia, Chile, Argentiina, Namibia, Kazastan, Kanada
13 https://www.kas.de/de/analysen-und-argumente/detail/-/content/von-titan-bis-taurus; https://www.telepolis.de/features/Ukraine-zum-Interessengebiet-Europas-erklaert-CDU-Stiftung-wirft-Blick-auf-Bodenschaetze-9851862.html
14 https://www.wwf.de/themen-projekte/waelder/mining/metalle-und-minerale-fuer-die-transformation
15 https://www.wsj.com/world/asia/china-western-defense-industry-critical-minerals-3971ec51?mod=hp_lead_pos1
16 https://www.tagesschau.de/wirtschaft/seltene-erden-deutschland-100.html
17 https://www.kulttuurivihkot.fi/blogit/kasparhauser/ilmastokriisi-superrikkaiden-saastuttajaeliitti-ja-ympaeristoeliike/