Julkaistu alun perin Tiedonantajassa 10/2022
Hyvät lukijat. Ajattelin kirjoittaa vähän toisenlaisen artikkelin meille kulttuuri-imperialismin tuoman juhlapäivän Halloweenin kunniaksi. Seuraava artikkeli sisältää teoriaa, henkilökuvan, historiaa ja jopa tarinan.
On väitetty, että kauhuelokuvat ja kirjallisuus ovat kaikista kulttuurin muodoista parhaimpia kuvaamaan sitä, mitä kukin yhteiskunta kulloinkin pelkää. Kauhuelokuvat eivät ole yleisesti ottaen mitään yleviä tuotoksia, jotka koittavat hurmata yleisönsä sanomalla jota vallassa oleva yhteiskunnallinen ilmapiiri haluaa kertoa. Tätä varten on olemassa historialliset draamat, sotaelokuvat ja muut vastaavat elokuvat jotka yleensä toteuttavat vallanpitäjien hyväksymää narratiivia historiasta.
Kauhuelokuvat kalastelevat suosiotaan virallisesti hyväksytyn kerronnan alapuolella. Elokuvat eivät yleensä ole valtavirtaisten arvostelijoiden ylistämiä. Ne yleensä syrjäytetään palkintojen jaossa eivätkä ns. normaalit pikkuporvarilliset ihmiset keskustele keskenään näiden elokuvien juonenkäänteistä kahvipöydässä. Niiden rahoitus on yleensä vähäistä, tekeminen halpaa, tehosteet vähemmän hulppeita ja näyttelijät tuntemattomia. Monet syrjäyttävät ne kokonaan, koska ne kertovat epätodellisista asioista, toisin kuin elokuvastudioiden tulkinnat jostain historiallisesta henkilöstä tai tapahtumista. Neuvostoliiton marxisti-leninistit torjuivat koko tyylilajin vedoten siihen, että kauhuelokuvat olivat taikauskoista hölynpölyä, jota järkevän neuvostoihmisen oli turha katsoa. Tämä on sääli, sillä nämä elokuvat olisivat voineet paljastaa heille monia asioita.
Kauhuelokuvat eivät kuvaa yhteiskuntaa sellaisena kun vallanpitäjät haluavat sen esittää tai sellaisia asioita joita ihmiset pitävät sopivina nähdä. Ne kuvaavat sellaisia asioita, joita ihmiset eivät varsinaisesti halua nähdä ainakaan oikeasti. Kauhuelokuvia katsotaan, koska pelottavien asioiden turvallinen kokeminen aiheuttaa ihmisille nautintoa. Nämä elokuvat tulevat usein paljastaneeksi paljon niistä peloista ja epävarmuuksista joita yhteiskunnassa kulloinkin vaikuttaa.
Kauhuelokuvissa käsitellään siis yhteiskunnallisia pelkoja mielikuvituksellisten uhkien keinoin. Esimerkiksi 50-luvun Yhdysvalloissa kauhuelokuvat käsittelivät tieteellisten onnettomuuksien ja atomipommikokeiden aikaansaamia mutanttihirviöitä. Nämä radioaktiiviset jättiläismuurahaiset heijastelivat ihmisten pelkoja atomisotaa ja uusia tieteellisiä keksintöjä kohtaan. Samaten 50-luvun Yhdysvalloissa kauhuelokuvat kuvasivat toinen toistaan mielikuvituksellisimpia avaruudesta tulevia invaasioita. Toisinaan avaruuden valloittajat tulivat sädeaseet leiskuen, mutta vielä pelottavampaa oli kun ne soluttautuivat sisälle yhteiskuntaan. Salaiset valloittajat näyttivät ihmisiltä, asuivat naapurissasi, tervehtivät sinua mutta ne eivät olleet ihmisiä. Ne odottivat hetkeään, korvasivat naapuruston väkeä itsensä kaltaisilla kunnes niillä oli enemmistö. Lopulta ottivat koko pikkukaupungin haltuunsa eikä niitä voinut enää pysäyttää. Tämä oli luontaisesti vertauskuvallista kommunististen vakoojien, soluttautumisen ja aatteen leviämisen kanssa joka tuolloin pelotti amerikkalaisia.
Lähempänä nykypäivää toimiva esimerkki on erinäiset lähiöiden rauhaa kauhuleffoissa rikkovat ilmiöt. Joitakin vuosikymmeniä takaperin yleisin lähiössä lapsenvahteja ja himokkaita teinejä surmaava hirvitys oli ”slasher” – jonkinlaiseen naamioon pukeutunut murhaaja, joka alkoi tappamaan ilman eritystä syytä kaupungin ihmisiä, pääosin nuorisoa. Tämän voi katsoa heijastelevan yleistä pelkoa siitä, että seksuaalisesti aktiivisille teineille voi sattua jotain vaarallista myös turvallisissa lähiöissä. ”Slasher” on itse asiassa nähtävissä metsänreunassa paimentyttöjä vaanivan ihmissuden pikkukaupunkiin sopeutuneeksi sukulaiseksi, ainakin sen suhteen mitä se edustaa – jotakin vaarallista ja petomaista joka piilee ihmisten sisällä himoineen ja alhaisine haluineen.
Kun amerikkalainen yhteiskuntarakenne jatkoi hajoamistaan, muuttuivat myös pikkukaupunkien pikkuporvarillisten ihmisten pelot. Yhtäkkiä kauhuelokuvat pursusivat zombeja – eläviä, rumia ja haisevia kuolleita, jotka hyökkäilivät aivottomasti kaikkien elävien ihmisten kimppuun tappaen heidät sekä tehden heistä kaltaisiaan. Elokuvissa sivilisaatio on romahtanut tai on romahtamassa näiden vaeltavien kalmojen laumojen alla. Tämä tietystikin heijasteli ihmisten pelkoa siitä, että jonakin päivänä riehuva ja saastainen väkijoukko slummien köyhiä saattaisi ilmestyä mukavaan lähiöösi riehumaan. Pahimmassa tapauksessa myös puutarhurisi, lehdenjakajasi sekä naapurisi saattavat liittyä heihin. Tämä jos mikä on kammottavaa keskiluokkaiselle amerikkalaiselle.
Kun puhutaan kauhuhahmoista, ovat vampyyrit ylittämättömiä tunnettavuudessaan. Näiden verenimijöiden suosion salaisuus on niiden monipuolisuus. Eri aikojen ihmiset ovat voineet liittää tähän hahmoon omia pelkojaan, sillä hahmo on hyvin monipuolinen. Keskiaikainen vampyyri symbolisoi isorokkoa, ruttoa tai jotain muuta vastenmielistä kulkutautia, joka riudutti elävän, tappoi hänet ja sittemmin palasi vahingoittamaan jotain muuta hänen lähimmäistään. Viktoriaanisen ajan vampyyri oli vierasmaalainen, viettelevä ja muutenkin salakavalampi. Tämä olento edusti ennen kaikkea kuppaa. Vampyyri vietteli uhrinsa, turmeli heidät moraalisesti, imi heidän elinvoimansa ja teki heistä kaltaisensa turmeltuneen olennon, joka levitti kirousta eteenpäin. Myöhemmin tämä seksitaudin levittäminen siirtyi melko jouhevasti HIV-virukseen. Samalla vampyyrin rooli muuttui vieläkin viettelevämpään suuntaan ja alkoi symbolisoimaan treffiraiskauksen pelkoa.
Vampyyreistä kuuluisin on Dracula. Hän tuo vampyyreihin liitettyyn kauhuun omat mausteensa, jotka liitetään usein muihinkin vampyyreihin. Dracula on idästä. Hän tuo mukanaan lännessä tunnetun pelon kaikkeen idästä tulevaa kohtaan. Lisäksi hän haluaa tulla länteen, mikä heijastaa pelkoa maahanmuuttajia kohtaan. Vielä pelottavampaa on, se että Dracula on varakas. Hän edustaa kilpailevaa pääomaa, joka käyttää omaisuuttaan ostaakseen kiinteistöjä lännestä. Näiden ostojen myötä hänen turmeleva vaikutusvaltansa leviää lännen hyvien ihmisten keskuuteen. Vielä nykyisinkin itäisten maiden äveriäiden oligarkkien kiinteistöostokset herättävät pelkoa lännessä. Viimeiseksi muttei kaikkein vähäisimmäksi Dracula on aatelinen. Hän edustaa turmeltuneita keskiajalta periytyviä eliittejä, joiden varjossa porvaristo ja pikkuporvaristo joutui elämään vuosisatojen ajan. Eliitin, joka eli imemällä talonpoikien verta, muttei säälinyt myöskään nyt valtaan noussutta keskiluokkaa. Dracula edustaa näin ollen mennyttä valtaeliittiä, jonka palaaminen muinaisine tapoineen kammottaa alitajuisesti vallassa olevaa porvariluokkaa. Tietysti marxilaisen teoriansa lukenut voi katsoa myös kapitalistien olevan samankaltaisia verenimijöitä kuin aatelisten, ainoastaan vähän tehokkaampia ja modernimpia.
Kun puhutaan Draculaa esittäneistä näyttelijöistä ei kukaan ole ikonisempi kuin häntä historian ensimmäisessä äänikauhuelokuvassa esittänyt Bela Lugosi. Unkarilainen Lugosi oli eksoottisen ulkonäkönsä ja itäeurooppalaisen aksenttinsa ansiosta mainio valinta rooliin. Vuonna 1931 valmistunut Dracula oli valtava hitti ja se avasi portit kauhuelokuvien kansansuosiolle. Bela Lugosi nautti hetken aikaa mainetta ja kuuluisuutta. Hänen roolisuorituksensa Hollywoodille tyypilliseen tapaan tuomitsi hänet näyttelemään loppuelämänsä ajan erilaisia hirviöitä, roistoja ja hulluja tiedemiehiä. Hän ei koskaan onnistunut muuttamaan suosiotaan suureksi taloudelliseksi menestykseksi. Ikääntyessään hän alkoi unohtumaan suurelta yleisöltä. Hän joutui tekemään jatkuvasti halvempia roolisuorituksia alati heikkolaatuisemmissa elokuvissa. Kun tämän lisää yhteen vakavan huumeriippuvuuden kanssa, jonka hän oli kehittänyt eli hän melkoisessa taloudellisessa kurjuudessa. Hän kuoli vuonna 1956 suuren yleisön unohtamana.
Myöhempinä aikoina hänet on löydetty uudelleen. Hänen elokuvansa ovat arvostettuja klassikkoja ja häntä pidetään yhtenä legendaarisimmista Hollywoodin kulta-ajan näyttelijöistä. Useimmat hänen ihailijansa eivät kuitenkaan tiedä sitä että Lugosi oli Draculan lisäksi myös ammattiyhdistys aktiivi, antifasisti, sosialisti ja vallankumouksellinen.
Bela Blasko syntyi 1882 Itävalta-Unkarin Transsylvaniassa. Hän kapinoi jo nuorena konservatiivisen pankkiirisukunsa arvoja vastaan ja karkasi kotoa 12-vuotiaana. Hän työskenteli sekalaisissa töissä kuten kaivostyöläisenä ja koneenkäyttäjänä kunnes aloitti näyttelemisen ollessaan 20-vuotias. Hän omaksui näyttelijä nimekseen Bela Lugosi ja tätä nimeä hän käytti loppuelämänsä ajan. Hänellä oli lahjoja ja hänestä tulikin Budapestin kansallisteatterin tunnettu näyttelijä.
Lugosi osallistui ensimmäiseen maailmansotaan Itävalta-Unkarin armeijassa. Lugosi taisteli Karpaateilla Venäjän joukkoja vastaan. Hänen yksikkönsä kärsi sodassa hirveitä tappioita – joissakin taisteluissa jopa 70% kokonaisvahvuudesta. Lugosi itse haavoittui sodan aikana kolme kertaa. Hän kohosi sodan aikana kapteeniksi, mutta sota hävitti hänestä kaiken isänmaallisuuden eikä hän omien sanojensa mukaan koskaan toipunut täysin näkemästään ja kokemastaan. Sodan loputtua Bela jatkoi näyttelemistä teatterissa ja myös elokuvissa.
Sodan jälkeinen Unkari oli taloudellisessa ja poliittisessa kaaoksessa. Lugosista tuli aktiivinen näyttelijöiden etujen ajaja. Hän kampanjoi näyttelijöiden pieniä palkkoja, huonoja työoloja ja nuorten näyttelijöiden surkeaa kohtelua vastaan. Hän myös ymmärsi, että näyttelijöillä voisi olla merkitystä yhteiskunnallisissa poliittisissa kamppailuissa. Unkarin työväenvallankumouksen alkassa Bela vastasi kutsuun.
Unkarin kommunistinen puolue, joka oli perustettu vuonna 1918 aloitti kansannousun vuonna 1919 toisen Belan, Bela Kunin johdolla. Unkarin kommunistit toteuttivat Leninin ja Venäjän bolshevikkien innostamina maailmanvallankumousta ja onnistuivat kaatamaan aateliston ja porvariston vallan. He julistivat Unkarin neuvostotasavallaksi ja aloittivat sosialistiset uudistukset. Bela Kunin neuvostotasavalta kesti vain 133 vuorokautta ennen kuin se kaatui ympäröivien porvarivaltioiden hyökkäyksen alla. Lyhyen olemassaolonsa aikana se kuitenkin ennätti nostaa palkkoja, määritellä 8h työajan ja säätää maailman ensimmäiset etnisiä vähemmistöjä suojelevat lait.
Lugosi nousi tasavallan aikana merkittäväksi organisaattoriksi ja puhujaksi. Hän perusti maailman ensimmäisen näyttelijöiden ammattiliiton ja osallistui muutenkin neuvostotasavallan rakentamiseen. Tasavallan kaaduttua Unkarissa koitti valkoisen terrorin aikakausi, jonka aikana kommunisteja ja tasavallan toiminnassa mukana olevia vainottiin ja surmattiin. Lugosi tiesi, että hänen henkensä oli vakavassa vaarassa ja pakeni maasta. Tätä kautta hän lopulta päätyi näyttelemään yhdysvaltoihin. Lugosi ei vetäytynyt politiikasta täysin Yhdysvalloissakaan. Hän oli mukana organisoimassa näyttelijöiden ammattiliittoa, mikä epäilemättä teki hänestä hieman epäsuositun studiopomojen keskuudessa. Lisäksi hän oli avoin ja äänekäs antifasisti, joka puhui usein fasismin ja natsismin vastaisissa tilaisuuksissa. Hänen sosialistiset sympatiansa ulottuivat elämänsä loppuun saakka. Voi sanoa, että Lugosi oli elämänsä aikana huomattavasti enemmän sankari kuin hirviömäinen verta juova aatelinen, johon hänet yleisesti liitetään. Hän ei kuitenkaan taistelustaan huolimatta kyennyt voittamaan hirviöitä, joita vastaan taisteli merkittävän osan elämästään. Miksi?
Nyt hyvät lukijat, olemme hitaasti edenneet tarinan lopussa olevaa kammottavaa käännettä.
Me kaikki elämme kauhutarinassa. Kenelle tahansa uutisia seuraavalle tämä on selvää. Sodat raivoavat, kulkutaudit surmaavat miljoonia. Alati kapeneva sekä rikastuva eliitti elää loistossa samalla kun miljardit ihmiset kamppailevat kurjuudessa ruuasta, lääkkeistä ja puhtaasta vedestä. Miljardit tekevät työtä surkealla palkalla, jotta eliitti voi nauttia loistossaan. Maailma kylvetään muovilla, meret putsataan elämästä, metsät kaadetaan ja ilmastonmuutoksen myötä koko planeetan ekosysteemiä muutetaan ihmiskunnalle kelvottomampaan suuntaan kenties sadoiksi tuhansiksi vuosiksi tappaen eläinlajeja ja kurjistaen entisestään ihmiskunnan ongelmia. Tämä kaikki harvan eliitin voitontavoittelun ja elämäntyylin ylläpitämiseksi. Kuulostaa melko kammottavalta, eikö? Ongelma on tämä. Emme elä perinteisessä kauhutarinassa, jossa hyveelliset sankarit vaivojen ja vaarojen jälkeen surmaavat vampyyriruhtinaan minkä jälkeen uusi aamu koittaa toivoon paremmasta. Elämme aivan toisenlaisessa kauhutarinassa.
Kosminen kauhu on kaikista kauhun tyylilajeista kaikkein hienostunein, ankein ja masentavin. Tyylilajin periaatteena on se, että kauhun todelliset lähteet ylittävät täydellisesti ihmisten kyvyn taistella niitä vastaan. Ne ovat usein suunnattomia, niin suuria etteivät maailmankaikkeuden rajat välttämättä riitä niitä rajoittamaan. Kauhut ovat vanhempia kuin ihmiskunta, planeetat tai tähdet. Aika, avaruus ja kuolema eivät merkitse kauhuille mitään, sillä ne ovat tällaisten asioiden yläpuolella. Ne ovat olemukseltaan niin vieraita, ettei inhimillinen ajatuskyky kykene hahmottamaan mitään merkitsevää niiden motiiveista tai tarkoitusperistä. Näitä kauhuja lepää ajan ja avaruuden reunamilla, unien ja harhojen uumenissa sekä merien ja maan syvyyksissä usein unohdettuina mutta silti vaikuttavina, odottamassa hetkeä jolloin ne heräävät ihmiskunnan onnettomuudeksi.
Monesti pelkkä tietoisuus näiden kauhujen olemassaolosta ja olemuksesta riittää musertamaan tarinoiden sankarit ja ajamaan heidät hulluuden syövereihin. Näissä tarinoissa tieto on sekä välttämättömyys että johtaa vääjäämättä kohti tuhoa. Yleensä tieto joka Kauhuista on saatavilla, on piilotettu mielipuolisten kirjoittajien laatimiin vanhoihin kirjoihin, joilla on pahaenteisiä nimiä kuten ”Necronomicon” tai ”Unaussprechlichen Kulten” ja pelkästään näiden kirjojen lukeminen voi tehdä ihmisestä mielipuolen. Tietämättömyys pitää valtaosaa ihmisistä valheellisessa turvallisuuden tunteessa, mutta samalla tekee heistä kykenemättömiä ymmärtämään tai vaikuttamaan vääjäämättä lähestyvään tuhoonsa.
Kosmisen kauhun aiheuttavat voimat ovat välinpitämättömiä ja usein ihmiskunnan kannalta tiedottomia. Ne eivät välitä ihmiskunnasta niin paljon että vaivautuisivat aktiivisesti sitä huomioimaan. Kauhut voivat kuitenkin helposti tuhota ihmiskunnan omien käsittämättömien tavoitteidensa sivuseuraamuksina. Vaikka nämä voimat ovatkin tuhoisia koko ihmiskunnalle ilman poikkeuksia, yrittävät silti vallasta ja ahneudesta juopuneet käyttää näitä tuhoisia voimia omaksi edukseen. Lopputulos on aina tuhoisa heille itselleen ja heitä ympäröiville ihmisille. Muutamat harvat puutteelliset sankarit koittavat pysäyttää vääjäämätöntä uhraten oman elämänsä ja mielenterveytensä saavuttaakseen voittoja jotka ovat aina väliaikaisia. Silti näiden tarinoiden sankarit kamppailevat, onnistuvat ja epäonnistuvat tietoisina siitä, että on parempi lykätä vääjäämätöntä vielä hetki, parempi yrittää sytyttää pienikin kynttilä kuin itkeä pimeässä pimeyttä kiroten. Kosmisen kauhun katsotaan yleisesti kuvastavan ihmiskunnan voimattomuutta, kykenemättömyyttä, merkitsemättömyyttä ja puutteellista kykyä reagoida sille tuhoisiin voimiin merkitsevällä tavalla tai edes ymmärtää niitä asioita, jotka lopulta tuhoavat sen. Nykyisin kosminen kauhu on hyvin suosittua. Mitä se kertoo nykyhetkestä?
Me hyvät lukijat elämme tällaisessa kauhutarinassa.
Kapitalismi on tiedoton, kaikkialla vaikuttava tuhoava voima. Se on myrkyttänyt mielemme ja on meidän kaikkien sisällä. Emme kykene haastamaan sitä, koska elämme ja olemme osa juuri sitä asiaa joka meidän olisi voitettava saavuttaaksemme tarinalle onnellinen loppu. Kapitalistisen yhteiskunnan ainoa todellinen toiminallinen päämäärä on yksityisen voiton tavoittelu. Kapitalismin vaikutuksessa olevat ihmiset ja yhteiskunnat ovat pakotettuja riistämään toisia yhteiskuntia, ihmisiä ja luontoa sekä olemaan samalla riistettyjä. Niillä ei ole vaihtoehtoja. Tämä johtaa lopulta paitsi loputtomasti kasvavaan taloudelliseen eriarvoisuuteen niin myös ympäristökatastrofiin. Tämän lisäksi kapitalismi omaa oman sisäisen toimintansa edellytyksenä olevan ristiriitansa, joka johtaa lopulta tämän yhteiskuntajärjestelmän ja siihen tukeutuvien yhteiskuntien tuhoutumiseen. Maailman kaikki yhteiskuntamme ja koko nykyinen sivilisaatiomme on ripustautunut järjestelmään, joka tuhoaa vääjäämättä itsensä ja kaiken muunkin matkalla kohti tuhoaan.
Kuten kosmisessa kauhutarinassa, suuri yleisö on tietämätön ja välinpitämätön maailmaa tuhoavan voiman suhteen. Näille tarinoille tyypilliseen tapaan vain ne, jotka ovat lukeneet legendaarisia hulluiksi leimattujen kirjailijoiden teoksia – kuten pelätty ”Das Kapital” ymmärtävät tämän kammottavan tilanteen koko kauheuden. Kuten kosmisessa kauhussakin tieto muuttaa sen löytäjiä peruuttamattomasti. Jos he todella ovat ymmärtäneet, eivät he koskaan voi enää palata tietämättömyyden suloiseen uneen.
Jotkut ihmiset ovat vuosikausien ajan koittaneet taistella tätä voimaa ja sen palvelijoita vastaan. Ympäröivä yhteiskunta ei ymmärrä niitä jotka käyvät kamppailuun kapitalismia vastaan. Heitä haukutaan hulluiksi ja useimmat kokevat heidän tekonsa jopa vahingolliseksi kuten kapitalismin papisto opettaa. Kuten kosmisen kauhun Kauhuilla, myös kapitalismilla on sitä palvovat ja sille toisia ihmisiä uhraava papistonsa, joka on tuomittu tuhoutumaan järjestelmänsä mukana. Hulluksi leimatun saksalaisen kirjoitukset kutsuvat heitä ”kapitalisteiksi” ja ”porvareiksi” ja he luulevat hallitsevansa yhteiskuntaamme vaikka ovatkin todellisuudessa sen orjia kaikkien muiden tavoin.
Useimmat jotka yrittävät taistella kapitalismia vastaan musertuvat taakkansa alla. Kapitalismi on liian suuri ja kaikkialle ulottuva jotta sitä vastaan voisi taistella. Jotkut koittavat käyttää sen voimaa kamppaillakseen sitä vastaan, jossain kenties onnistuen saavuttamaan jotakin, mutta tulevat samalla kapitalismin turmelemiksi ja päätyvät lopulta edistämään sekä varjelemaan järjestelmää jota vastaan koittavat taistella. Jotkut harvat taistelevat sitä vastaan tiedolla ja taidolla. Joskus he onnistuvat saavuttamaan voittoja joiden hintana on terveytensä, elämänsä ja järkensä, vain huomatakseen näiden voittojen haalistuvan kaikkialle tunkeutuvan kapitalismin edessä. Nämä sankarit, kommunistit ja heidän liittolaisensa taistelevat, eivät siksi että uskovat voittavansa vaan siksi, että toivovat muiden tekevän samoin. Kenties jos riittävän monta kynttilää sytytetään, voidaan pimeys ajaa pois. Tällä hetkellä kynttilät ovat harvassa ja ne kaikki ovat jatkuvassa vaarassa sammua.
Tämä oli tietystikin vain tarina. Oikeasti ihmiset ovat itse luoneet yhteiskuntansa ja kykenevät halutessaan kirjoittamaan tarinan toisenlaiseksi.
Jari Karttunen
Lähteet
Lenning, Arthur 2003, The Immortal Count: The Life and Films of Bela Lugosi
Richard, Thomas 2010, The Philosophy of Horror
Waisley,grahama 2011 Stealing Cthulhu – Annotated, and Proof Version