Karl Marx filosofina

jukkaheiskanen_karl_marxJukka Heiskasen teoksessa tavoitellaan kokonaiskuvaa Karl Marxin ajattelun filosofisesta puolesta. Siinä pyritään huomioimaan Marx-tulkinnoissa viime vuosina tapahtuneet merkittävät muutokset, kuten myös se, ettei kaikki ole muuttunut.

Tarkastelussa ovat Marxin käsitykset muun muassa historian kulusta, nykyään ekologisiksi tai ympäristöfilosofisiksi kutsutuista kysymyksistä, vieraantumisesta, tavarafetisismistä, valtion ja vapauden luonteesta, demokratiasta ja diktatuurista, dialektiikasta ja poliittisen taloustieteen metodista.

Myös tähän asti yllättävän laiskasti keskusteltu Marxin tekniikan filosofia otetaan laajasti esiin. Tekijä väittää, että Marxin ideat muun muassa tekniikan tieteellistymisestä ja taiteellistumisesta ja tuotantovälineiden saattamisesta yksilöiden hallintaan ovat antoisia vielä internetin luonteesta käytävän kamppailun aikakaudellakin.

Teos ei ole varsinainen tutkimus vaan astetta helppotajuisempi. Se soveltuu myös oppikirjaksi tai opintoaineistoksi erimuotoiseen opintotoimintaan.

Julkaisija: Demokraattinen sivistysliitto yhteistyössä Karl Marx –seuran kanssa.
ISBN 979-952-67676-2-8, ISSN 1236-6994-52
256 sivua.

Kirjan hinta 24 € (ei alv:a). Suoraan julkaisijalta 20 € / kpl + lähetyskulut.

Tilaukset:

Demokraattinen sivistysliitto
Viljatie 4 B 13, 00700 HELSINKI
puh. 09 – 7743 8130
sähköposti: dsl(a)desili.fi

 

Sisällysluettelo

Lukijalle
Johdanto

1. Materialistinen historiankäsitys

Mitä materialistinen historiankäsitys tarkoittaa?
Nuori Marx: idealistisesta teleologiasta työn roolin keksimiseen
Marxin keskituotanto: näkemys monipuolistuu
Myöhempi Marx: historiankäsityksen ja kapitalismiteorian sisäinen yhteys
Determinismin ongelma

2. Vieraantuminen ja fetisismit

Vieraantumisen käsitteen historiaa
Nuoren Marxin vieraantumisteoria
Vieraantuminen myöhemmällä Marxilla
Tavara- ja muut fetisismit
Vieraantumisen ydin

3. Tekniikan filosofia

Tekniikan luonne
Tekniikan rooli historiassa
Koneen luonne ja sosialistisen koneen ongelma
Edistyksellisen tekniikan tendenssit ja tulevaisuus

4. Valtiofilosofia

Mihin perinteeseen Marxin valtioajattelu kuuluu?
Marxin ensimmäiset etsinnät
Hegelin Oikeusfilosofian luonne
Marx Hegelin Oikeusfilosofiasta
Myöhempi Marx: valtio ja sen katoaminen
Demokratia ja diktatuuri
Mitä vapaus on?

5. Marxin metodologia

Metodien merkitys Marxille
Historiallinen metodi, empiirinen tutkimus ja positivismi
Dialektisen filosofian kategoriat ja periaatteet
Dialektiikka ja ristiriidat
Onko dialektiikalla merkitystä?
Abstraktisesta konkreettiseen kohoaminen poliittisen taloustieteen metodina
Kirjallisuus ja teosten nimilyhenteet
Marxin ja Engelsin teokset
Muu kirjallisuus
Henkilöhakemisto
Asiahakemisto

Ote kirjan kolmannesta luvusta

Marxin sosialismi- ja kommunismiperspektiivi herättää myös kysymyksen, säilyykö hänen ihmiskuvansa sen yhteydessä riittävän sopusuhtaisena. Marx arvosti kädentaitoja, mutta kuihtuvatko ne tuotantotavassa, jossa intellektuaalisempi säätely- ja valvontatyö kohoaa korkeaan asemaan? Vaara vaikuttaa todelliselta – ja koskee myös kapitalismia, jos sattuisi ettei se otakaan kovin pian kadotakseen –, mutta Marxin konseptiot sisältävät myös sitä vastaan vaikuttavia tendenssejä:

– Kun siis työntekijä luo kapitalismin jälkeisissä oloissa työvälineiden ja itse työn hienostumisen ansiosta persoonallisen tuotteen, niin tässä suhteessa hänen toimintansa vastaa sitä, mitä käsityökalujaan käyttelevät virtuoosit ovat aina tehneet. Kuten juuri nähtiin, Marx viittaakin suoraan siihen, ettei työ pelkästään tieteellisty vaan myös taiteellistuu.

– Vaikka työn uusi, aiempaa intellektuaalisempi muoto kohoaa hallitsevaan asemaan, ”alemmat” muodot eivät voi kadota. Marx panee merkille, että modernissa tuotannossa on yhä käytössä jopa suoraan luonnosta otettuja esineitä. Hän huomauttaa myös, että sellaisellekin ihmiselle, jolle työ on tiedon soveltamista, se on usein ”samalla fyysistä harjoitusta, sillä työ vaatii käsien käyttöä ja vapaata ruumiillista liikuntaa, niin kuin maatalous”. Tästä pystyy helposti päättelemään, että Marxin katsannossa myös käsityökaluilla tulee aina olemaan merkitystä; eihän maataloutta paljain käsin harjoiteta. Fyysisen työn ja sen välineiden kaikkien tasojen säilymiseen johtaa jo ihmisen luontosuhteen ikuinen ambivalenssi, luonnon lopullisen kehittämisen mahdottomuus.

– Marxin korostama työn vaihtelu tekee mahdolliseksi vaihdella intellektuaalista ja käytännöllistä työtä. Asian merkittävyyttä lisää se, että Marxin työnjaon purkamisen konseptioon sisältyy eksplisiittinen henkisen ja ruumiillisen työn vastakkaisuuden poistaminen. Se puolestaan on taas kerran kompleksinen asiakokonaisuus, johon kuuluvat yhtä hyvin luokkayhteiskunnan eliittien itselleen monopolisoiman yhteiskunnan ja talouden johtotyön hajauttaminen kuin myös Marxissa myönteistä mielenkiintoa herättäneet englantilaiset kouluopetuskokeilut, jotka osoittivat mahdolliseksi ”ruumiillisen työn yhdistämisen opetukseen ja voimisteluun”.

– Kädentaidot saattavat kukoistaa aineellisen tuotannon tai ”välttämättömyyden valtakunnan” ulkopuolella eli käytännöllisemmältä kannalta tarkasteltuna vapaa-ajan piirissä. Sitä paitsi Marxin visiossa työ- ja vapaa-aika kietoutuvat yhä tiiviimmin yhteen –, mistä nähdään jo nykyään esimerkkejä tieteellisissä, taiteellisissa, urheiluun liittyvissä ja monissa muissa ns. kutsumusammateissa –, jolloin jonkin asian muodostuminen vapaa-aikaa merkittävästi muovaavaksi vaikuttaa myös työn luonteeseen.

Eräs kiinnostava ja tärkeä kysymys on myös se, millaiselta näyttää Marxin havaitsemien tendenssien valossa koneiden tulevaisuus pitkällä tähtäimellä. […] Marx ei käytä [ihmisen ja koneen] symbioosin käsitettä, mutta hänen käsitearsenaalinsa tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia ihmisen ja tekniikan symbioosin analysoinnille. Sen valossa symbioosi juontuu ennen muuta siitä, että työvälineet muodostavat yhden merkittävän momentin ihmisen olemuksessa, että tekniikka yleensäkin on ihmisen elinten ja niiden toimintojen täydennystä ja että tulevaisuuden yhteiskunnassa on vallalla tekniikka, joka vaatii sen käyttäjältä sen yksilöllistä hallintaa. Tätä kautta Marxin tekniikan filosofia johtaa päättelemään, että jossain muodossa symbioosi on ollut olemassa ja tulee olemaan yhtä kauan kuin ihminenkin, mutta sillä on mahdollisuus ikään kuin väljentyä yksilöille yhä enemmän luovuutta sallivaan muotoon. Toisaalta tekniikan ymmärtäminen joksikin, josta ihminen saattaa myös vieraantua, sisältää vahvan varoituksen ja velvoitteen: millaisia muotoja symbioosi saaneekin, inhimilliset subjektit ovat tähänastisessa historiassa muodostaneet sen aktiivisimman ainesosan ja niiden on huolehdittava siitä, ettei tämä tilanne muutu vaan tekniikka pysyy heidän hallinnassaan.

Korjauksia kirjan tekstiin

Kirjassa on sen painatuksen jälkeen havaittu seuraavat virheet, joista useimmat ovat alaviitteisiin sisältyvissä paikanmäärityksissä:

Sivu 35, viite 69, pitää olla: HW 12, 32.
S. 46, viite 112, po. VT 4, 8–9. Suom. muut. (MEW 13,8).
S. 54, viite 142, po. Ks. PO 1, 303.
S. 85, viite 247, po. GR 1, 409.
S. 100, viite 291, po. PO 1, 85. Suom. muut. (MEW 23, 94).
S. 155, viite 495, po. HW 12, 105–133.
S. 156, viite 499, po. Ks. Hegel 1994, 108–109 (Oikeusfilosofia § 71.)
S. 163, viite 546, po. VT 1, 281–282.
S. 177, viite 615, po. VT 5, 546.
S. 187, viite 655, po. PO 3, 808.
S. 193, 6. rivi alhaalta, ”ilaisen” po. ”baconilaisen”.
S. 199, viite 697, po. Mill 2005, Part I.
S. 201, viite 701, po. Iljenkov 1984a, 306–307.
S. 217, viite 743, po. Ks. PO 1, 282; KI 188.
S. 226: viite 772, po. Ks. esim. Iljenkov 1984a, 273–274.
S. 228, viite 776, po. Iljenkov 1984b, 61.
S. 246: Iljenkovin teos Dialektinen logiikka po. Iljenkov 1984a ja teos Opi ajattelemaan oikein Iljenkov 1984b.

WordPress theme: Kippis 1.15