Imperialismin viimeinen vaihe

Leninin mukaan imperialismi on kapitalismin viimeinen ja kehittynein aste. Kapitalismi tarvitsee monopolistista rakennettaan ja alikehittämiään siirtomaita toimiakseen. Leninin kuvaamien siirtomaaimperiumien aika kuitenkin päättyi. Eurooppalaisten hallitsemat siirtomaat itsenäistyivät 50- ja 70- lukujen välisenä aika. Useimmat siirtomaat, kuten Intia ja Ghana itsenäistyivät ilman sotilaallista kamppailua. Toiset, kuten Angola ja Vietnam itsenäistyivät vapaustaistelun seurauksena. Kuinka monopolistinen kapitalismi pystyi jatkamaan, vaikka olikin riippuvainen riistettävistä siirtomaistaan? Vastaus on, että imperialismi sopeutui uuteen aikaan ja muutti muotoaan.

Imperialismi ja alikehitys

Imperialismi ja alikehitys ovat eräät kapitalistisen järjestelmän valtarakenteen peruselementeistä. Tämän kirjoituksen tarkoitus on perehdyttää lukijat näiden koko nykyistä maailmaa koskettavien rakenteiden analyysiin. Tässä tekstissä on tarkoitus käydä läpi imperialismin rakenne sekä historia ja osoittaa kuinka se on vääristänyt maailman taloudelliset rakenteet alikehittämällä suurimman osan maailmasta. Tarkoitus on myös osoittaa imperialistisen valtarakenteen jatkumo aina nykypäivään asti.

Kapitalismi, ympäristökriisi ja yhteiskuntajärjestelmän muutoksen tarpeellisuus

Oletteko sitä mieltä, että ilmastonmuutos on tällä hetkellä vakavin haaste ja uhka, jonka ihmiskunta kohtaa?

Jos vastasitte kyllä, olette väärässä. Teitä ei voi tästä syyttää, sillä tällä hetkellä ilmastonmuutos nauttii valtavaa mediahuomiota ja se on laajasti nostettu esille suurimmaksi haasteeksi, joka uhkaa ihmiskuntaa. Ongelma on kuitenkin se, että ilmaston muutos ei ole todellinen ongelma. Se on vain osa paljon laajempaa ympäristökriisiä, joka puolestaan on seuraamusta todellisesta ongelmasta, kapitalistisesta yhteiskuntajärjestyksestä.

Uusliberalismista lyhyesti

Vuonna 2014, ennen ministeriksi valintaansa, kokoomuksen kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen julkaisi aatepaperin ”Tulevaisuus on uteliaiden”. Sen keskeinen sanoma on, ettei valtio tai kunta voi edes teoriassa olla vastuussa ihmisten hyvinvoinnista. ”Yhteiskunnan pitää toimia siten, että yksilölliset valinnat ovat mahdollisia. Yksilönvapaus ja yksilönvastuu kulkevat käsi kädessä.”

Euroopan uudistus alhaalta ylös

Euroopan unioni kääntyi uusliberalistiseksi projektiksi 1980-luvulta alkaen. En näe, että me vasemmalla olisimme millään lailla yrittäneet ottaa eurooppalaisuuden käsitettä haltuun. Meillä oli antaa vastauksia, muttemme avanneet keskustelua enempää. Emme tuoneet sitä joukkojemme ulkopuolelle, laajempien massojen tietoisuuteen. Nähdäkseni puhumme uudenlaisesta haltuunottamisesta nyt ensi kertaa, kun Eurooppa on tienhaarassa. Käsitteen uudelleen haltuunottaminen tarkoittaa ymmärryksemme mukaan sellaista EU-piireissä tapahtuvaa eurooppalaista yhdentymistä, jonka tulisi ajaa kaikkien marginalisoitujen, sorrettujen ja syrjittyjen etua. Tämä projekti olisikin nähtävä alhaalta ylöspäin lähtevänä mallina, kun Euroopan yhtenäisyysprosessi on päinvastoin mielletty ylhäältä alaspäin toteutettuna projektina. Eurooppa, Euroopan unioni on koettu jonkinlaisena ulkopuolisena voimana.

Historiallisen kehityksen tasot materialistisen historiakäsityksen mukaan

Marxilaisen historiakäsityksen mukaan ihmiskunta on kulkenut läpi useita vaiheita, jotka ovat eroteltava toisistaan. Jokainen vaihe perustuu tiettyyn tuotantotapaan, joka puolestaan ilmaisee itsensä tietyntyyppisessä yhteiskunnallisten luokkien järjestelmässä. Nämä luokkien väliset suhteet heijastavat itsensä edelleen rakenteeseen, psykologiaan, moraaliin, lakeihin ja uskontoon.