Euroopan uusi maalaisjärki

Paneurooppalainen näkemys on tarpeellinen vastaus aikamme suurille haasteille

Walter Baier

Sallikaa minun esitellä muutama näkemys keskustelun alkajaisiksi, joiden toivon antavan hyödyllistä lisäpontta debatille. Jos 2,5 ihmisen saapuminen Eurooppaan, vuodesta 2015 lähtien, nähdään ratkaisemattomana ongelmana, mitä se tarkoittaa 62 miljoonalle pakolaiselle maailmanlaajuisesti? Tässä kohtaa mieleen ponnahtavan kysymyksen ei tulisikaan tarkastella asiaa siten, kuinka 500 miljoonan asukkaan Eurooppa kykenee integroimaan 2,5 miljoonaa pakolaista, vaan kuinka nämä 500 miljoonaa ihmistä onnistuvat integroimaan itsensä maailmaan, jossa väestö tulee koostumaan 10 miljardista ihmisestä muutaman vuosikymmenen kuluessa.

On ymmärrettävää, että tämä television ja internetin välityksellä ihmisille välittyvä tulevaisuudennäkymä huolestuttaa monia. Siten tämä toimii lähtökohtana sille, miten vasemmiston on määriteltcävä politiikkansa. Pidän tärkeänä selkeää asennoitumista neljässä kysymyksessä.

1 Eurooppa ei voi eristää itseään muurien ja piikkilanka-aitojen taakse merkittävän maailmanlaajuisen muutoksen edessä. Oxfamin mukaan vuosittain 14 miljoonaa ihmistä tarvitsee suojelua luonnonkatastrofeilta köyhissä maissa. Toisaalta rikkaissa pohjoisissa maissa luonnonkatastrofit uhkaavat vain miljoonaa ihmistä. On 14 kertaa todennäköisempää, että köyhien maiden ihmiset ovat pakotettuja jättämään kotimaansa luonnonkatastrofien takia, kuin rikkaiden maiden asukkaat. On totta, ettei maailman ongelmia ratkota maahanmuutolla, vaan muuttamalla elintapoja ja tuotantoa maailmanlaajuisesti.

On epätodennäköistä, että tämä toteutuu kapitalismin hallitsemassa maailmassa. Mutta tämä ei ole ideologinen ongelma. Osittainen takaisinmaksu, johon Euroopan maiden on ryhdyttävä pitkän kolonialismin ja uuskolonialismin ajan jälkeen, näyttäytyy velvollisuutena ottaa vastaan turvapaikkaa tarvitsevia ihmisiä. Euroopan väestön hyväksynnän saaminen ja sen asettaminen tasapainoon alueen taloudellisten ja järjestelmällisten haasteiden kanssa on osa Antonio Gramscin peräänkuuluttamaa “älyllistä reformia”, joka on myös perusedellytyksenä pohdittaessa “uutta maalaisjärkeä”.

2 Terrorismi on rikos ihmisyyttä vastaan. Terrorismi kokonaisuudessaan ei tietenkään ole vain Euroopan ongelma, vaan maailmanlaajuinen ongelma. Marylandin yliopiston teettämän tutkimuksen mukaan ¾ ihmisuhreja vaatineista terrori-iskuista on tapahtunut viidessä maassa: Afganistanissa, Irakissa, Nigeriassa, Pakistanissa ja Syyriassa. Sitä vastoin länsimaihin kohdistuneet terrori-iskut ovat 3 % tästä määrästä.

Terrorismi on maailmanlaajuisen kriisin synnyttämä toissijainen ilmiö. Tämän vuoksi sitä ei voi pitää uskontoihin liittyvänä ongelmana eikä se liity myöskään kulttuurillisiin eroihin. Voittaaksemme terrorismin, sosiaalisten ja poliittisten ongelmien synnyttämän kieroutuman, meidän on kohdattava terrorismia ruokkivat ongelmat.

Euroopan unionin Afrikan maille sanelemat vapaakauppasopimukset tuhoavat kokonaisten sukupolvien elinkeinot ja tulevaisuudennäkymät. Pelkästään tullimaksujen poistamisen takia he ovat menettäneet vuosittain 2 miljardia euroa, jolloin heikot taloudet on jätetty alttiiksi EU:n kilpailulle. Markkinoiden avaaminen EU:n halpatuontitavaroille on myös vaikuttanut tuhoisasti sikäläiseen maatalouteen. Jos siis haluamme suojautua terrorismilta kestävällä tavalla, meidän on lakkautettava epäreilut kauppasopimukset luodaksemme reilut ja kannustavat suhteet Euroopan ja Afrikan ja Aasian maiden välille.

3 Käynnissä oleva geopoliittinen tilanne pitää sisällään valtavia uhkia, mutta myös uusia mahdollisuuksia. Hegemoninen maailmanjärjestys, jota Yhdysvallat on johtanut kylmän sodan jälkeen on hajoamispisteessä. Uusi monitahoinen maailmanjärjestys ei ole kuitenkaan vielä ottanut muotoaan. Tuleeko siirtymävaihe kohti uutta maailmanjärjestystä olemaan rauhanomainen vai väkivaltainen? Nouseeko se esiin demokraattisen yhteisymmärryksen muodossa väestöjen kesken vai imperialistisessa kilpajuoksussa vanhojen ja uusien sotilaallisten voimien välillä?

Euroopan komission vastaus tähän haasteeseen on muuttaa EU:ta sotilaalliseksi unioniksi vuoteen 2025 mennessä. Jo nykyisillä kertyneillä 267 miljardin dollarin sotilasmenoilla nyky-EU:lla on mahdollisuus nousta sotilaalliseksi suurvallaksi. Silti sotilasliitto Naton, ja Ranskan ja Saksan hallitusten mukaan jäsenmaiden sotilasbudjettia on korotettava 2 %:iin bruttokansantuotteesta. Tämä vastaa jättimäistä 340 miljardin euron vuosittaista summaa. Tämä kuvio on mahdollista rahoittaa vain kovilla hyökkäyksillä hyvinvointivaltiota ja eurooppalaisten elintasoa vastaan. EU:n muuttaminen sotilaalliseksi suurvallaksi ei ole Euroopan kansalaisten intresseissä seuraavista syistä:

– Tämän puolesta puhuu ensinnäkin se, ettei turvallisuutta taata maailmassa aseistautumalla, vaan aseistariisunnalla;
– toisekseen, komission ehdotukset eivät tähtää vapautukseen vaan rikoskumppanuuteen Yhdysvaltojen ja Naton johtamassa hyökkäysstrategiassa.

Meidän on vastustettava tätä militarisaatiosuunnitelmaa. Eurooppa ja Euroopan unioni eivät tarvitse mitään puolustusrahastoa eivätkä EU:n sisäisiä asemarkkinoita. Missään nimessä meidän ei tule hyväksyä ajatusta sotilasbudjetin korotusta 2 %:iin bruttokansantuotteesta. Emmekö voisi tukea niitä tahoja, niitä neljää ammattiyhdistysjohtajaa, jotka vastustavat korotuksia Saksan sotilasbudjettiin. Miksi emme voisi eurooppalaistaa tätä ja tehdä EU:n sotilaallisen varustelun vastustamisesta ensisijaisia tavoitteitamme?

4 Kysymys on myös poliittinen. Tarvitsemme aseistariisuntaa sekä realistisen ja huolellisesti pohditun rauhansuunnitelman. Meidän on kannustettava EU:n jäsenmaita omaksumaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa viime heinäkuussa laadittu ydinaseiden kieltosopimus. Sillä kielletään ydinaseiden kehittäminen, testaus, tuotanto, hankinta, varastointi, kuljetus, suora ja epäsuora hallinta ja käyttö, kuten myös niiden uhka.

Meidän täytyy tukea rauhanliikkeitä, erityisesti Yhdistyneissä kuningaskunnissa tapahtuvaa ydinaseiden vastaista taistelua. Unionin sotilaallistumisen sijaan EU:n tulisi kunnioittaa Lissabonin sopimuksessa tunnustettua merkittävää määrää jäsenmaita, joilla on blokiton ja neutraali status. Ehkäpä sotilaallinen liittoutumattomuus voisi olla vaihtoehto muille pienille ja keskisuurille EU-maille. Kenties käsite väkivallattomasta turvallisuuspolitiikasta voisi toimia sysäyksenä.

Meidän pitäisi tehdä tästä Euroopan ydinaseiden riisumiseen liittyvä kysymys vakiinnuttaen kansainvälisesti tunnustetut ja taatut ydinasevapaat vyöhykkeet. Kestävä turvallisuus ei tietenkään voi juontaa juuriaan kansallisesta itsekkyydestä tai suurten valtojen välisestä kilpailusta. Siksi sitä ei voida enää rajoittaa pelkästään Euroopan unioniin. Turvallisuus, niin kuin klassinen yhteinen hyväkin, vaatii paneurooppalaista näkemystä, kollektiivinen turvallisuussysteemi, joka sisällyttää ja ottaa huomioon kaikki eurooppalaiset maat, mukaan luettuina Venäjän, Turkin ja kaikki entiseen Jugoslaviaan kuuluneet maat. Sen on kunnioitettava kaikkien osapuolten laillisa turvallisuusintressejä. Miksi emme ottaisi Mihail Gorbatšovin ehdotusta huomioon pohdittaessa eurooppalaista turvallisuuspolitiikkaa?

5 Haluamme Euroopan, joka ylläpitää rauhanomaisia ja kannustavia suhteita kaikkien maiden ja alueiden kanssa monitahoisessa maailmassa. Sellaisen, joka ehdottaa rakentavia ratkaisuja suuriin maailman ongelmiin – ilmastonmuutokseen, epätasa-arvoon ja aseistariisuntaan. Sellainen Eurooppa voi nousta vain jos eurooppalaiset saavat muodostaa turvallisuuspolitiikkansa vapaasti ja itsenäisesti. Euroopan on vapautettava itsensä Amerikan turvallisuuspolitiikasta Naton kontekstissa, josta on tulossa alati kasvava riski sen hyökkäävyyteen perustuvan strategian vuoksi.

EU:n on otettava itsenäinen rooli aikaan saadakseen rauhanomaisen ratkaisun Israelin ja Palestiinan kofliktissa, mikä saavutetaan elinkykyisellä Palestiinan valtiolla; reilun ratkaisun saavuttamiseksi Kyproksen kysymyksessä siten että Turkki vetää miehitysjoukkonsa saarelta ja vanhentuneeseen ulkomaan kieliin perustuvan järjestelmän lopettamiseksi.

Koko sen pitkän historian aikana Euroopan vasemmisto on ollut linkittyneenä demokraattiseen, anti-rasistiseen toimintaan ja kansalaisoikeusliikkeisiin Yhdysvalloissa. Vasemmistomme ei ole koskaan ollut Amerikka-vastainen vaan anti-imperialistinen.

Käännös: Heikki Ekman. Alkuperäinen teksti (englanniksi) luettavissa täältä.

WordPress theme: Kippis 1.15