Vaikka läpi harmaan kiven – Sivuja Eino Tainion elämästä

Eino Tainiosta, Lapin läänin pitkäaikaisesta kansanedustajasta, ei ole tähän mennessä julkaistu ainoatakaan laajempaa tutkimusta tai muistelmateosta, niin tunnettu ja tunnustettu työväenliikkeen toimihenkilö kuin hän olikin. Hän painoi, niinkuin myöhemmin on muisteltu, jalanjälkensä lähtemättömästi Lapinmaan kamaraan. Jälkipolvien on selvitettävä, minkä aatteen puolesta hän toimi ja mitä hän teki.


Työläiskodin kasvattina Eino Tainio oppi nuoresta pitäen yhteenkuuluvuuden aatteen toisten samassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien kanssa. Hän toimi voimistelu- ja urheiluseura Ihmeessä, Kemin työväen nuorisoklubissa, liittyin Suomen kommunistisen nuorisoliiton jäseneksi 1923 ja Suomen kommunistiseen puolueeseen 1926. Pohjan Voiman toimistonhoitajana ja toimittajana hän työskenteli marraskuusta 1926 heinäkuun loppuun 1929.

Heinä-elokuun taitteessa 1929 Eino Tainio pidätetään ja lokakuussa hänet tuomitaan kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen ”valtionpetoksen valmistelusta”. Rangaistustaan hän joutui kärsimään Tammisaaren pakkotyölaitokseen, pahamaineiseen ”kurjulaan”. Vapauduttuaan elokuussa 1932 Tainio oli merkitty mies: Etsivä keskuspoliisi seurasi häntä koko ajan ja hänen oli mahdotonta saada ammattiaan vastaavaa työtä. Tainio ehti olla vapaudessa runsaan vuoden ajan, sillä uudestaan hän ”paloi” marraskuussa 1933 EK:n vangitessa kaikki salaisen piirikokouksen osanottajat Kemin Kuivanuorossa. Vaasan hovioikeus langetti hänelle rangaistusta viisi vuotta kuritushuonetta. Rangaistuksen täytäntöönpano tapahtui Tammisaaren pakkotyölaitoksessa ja Riihimäen keskusvankilassa.

Tainio vapautui 31.10.1938. Uusi vapauden kausi hänen kohdallaan kesti vuoden, sillä talvisodan edellä marraskuussa 1939 Tainio suljettiin turvasäilöön – tällä kertaa ilman minkäänlaisia syytteitä ja oikeuden päätöstä. Toukokuussa 1940 hänet vapautetaan, mutta vapautta kesti vain muutama kuukausi: syksyllä 1940 hän joutui uudelleen telkien taakse. Jatkosodan alettua 1941 Tainio viedään pakolla niin kutsutussa Pärmin pataljoonassa rintamalle sekä sen jälkeen yhdessä muiden sodanvastustajien kanssa Kangasjärven ja Koverin keskitysleirille.

Tainio oli vangittuna vankilassa ja keskitysleirillä yli 12 vuotta.

Uusi vapauden kausi Tainion kohdalla alkoi syksyllä 1944. Kansanedustajaksi hänet valittiin maaliskuussa 1945. Toiminta ja työ, jota Tainio teki, ei enää ollut ”valtiopetoksellista” ja rangaistavaa, vaan laillista. Tainio toimi yhtäjaksoisesti kansanedustajana 24 vuotta. Kansanedustajana Tainio teki mittavan työn Suomen yhteiskunnan kehittämiseksi ja rakentamiseksi; erityisellä kiitollisuudella Tainiota muistetaan Lapin raatajakansan keskuudessa.

Kirjoitus painottuu Tainion nuoruus- ja vankilavuosiin 1926-1944.


Vaikka läpi harmaan kiven – Sivuja Eino Tainion elämästä

Kirjailija: Kalle Kuittinen

Julkaisija: Demokraattinen sivistysliitto, Helsinki 1992