Kasvava rasismi on otettava vakavasti

Raportti DSL:n Maahanmuutto ja rasismi Suomessa-seminaarista.

Vasemmiston on luotava omaa maahanmuuttokeskustelua

Helsingin Sanomat kertoi maanantaina 15 maaliskuuta, heti YK:n rasismin vastaisen viikon kärkeen, miten suomalaisten asenteet maahanmuuttoa kohtaan ovat parin viime vuoden aikana muuttuneet rajusti kielteiseen suuntaan. Taustalla on pitkään kyteneitä ennakkoluuloja vierasmaalaisia ja muukalaisia vastaan, mutta myös talouden kriisi ja työttömyys luovat otollista maaperää maahanmuuttovastaiselle mielialalle.

Maahanmuuttovastaiset ja rasistiset piirit ovat jo pari vuotta keskustelleet siitä, miten Suomessa ei saa keskustella maahanmuuttopolitiikan ongelmista. Ennakkoluulot ja suoranainen rasismi ovat löytäneet poliittisen kotinsa oikeistopopulismista. Myös vasemmistosta näyttää edelleen löytyvän tahoja, joiden mielestä ulkomainen vierastyövoima on suurempi työttömyyden ja kurjuuden aiheuttaja kuin pörssiherrojen vilunkipeli.

Demokraattisen sivistysliiton järjestämässä Maahanmuutto ja rasismi Suomessa -seminaarissa kartoitettiin nykyisen maahanmuuttovastaisen keskustelun piirteitä ja hahmoteltiin vaihtoehtoisia tapoja puhua maahanmuutosta ja myös toimia ennakkoluuloja vastaan.

– Ihminen ei voi olla vapaa, jos hän alistaa muita, muistutti DSL:n opintokeskuksen opintojohtaja Leo Partanen.

Suomalaisuus on muuttuva konstruktio

Hesarin gallupin valossa voidaan todeta, että perussuomalaisten kohubloggaaja Jussi Halla-aho, hommafoorumilaiset ja muut oikeistolaiset ovat onnistuneet kaappaamaan suomalaisen maahanmuuttokeskustelun omien tarkoitusperiensä ajamiseen.

– Halla-aho on itsekin todennut, miten hänen tavoitteensa on kasvattaa maahanmuuttajavastaista mielialaa, totesi Tiedonantajan toimittaja Marko Korvela, joka pyrki seminaarin aluksi erittelemään rasistisen keskustelun piirteitä.

Hänen mukaansa rasistisessa keskustelussa on kyse diskurssista, puhetavasta, joka luo puitteet keskustelulle maahanmuutosta, asemoi toimijoita ja pyrkii myös tuottamaan rasistisia käytäntöjä.

– Tälle diskurssille on ominaista esimerkiksi rotujen ja kansojen, niiden piirteiden ja erojen sekä kulttuurien luonnollistaminen ja yksinkertaistaminen, vaikka todellisuudessa kyseessä ovat monimutkaiset ja poliittisetkin konstruktiot.

Esimerkiksi suomalaisuus tai suomalainen kulttuuri on kautta historian ollut muutoksessa. Sama pätee kansaan ja kansakuntaan yleensä. Eri maissa ja perinteissä on eri tapoja määritellä, mistä oma kansa ja kulttuuri koostuu, eikä määrittelytapojen tarvitse olla poissulkevia kuten maahanmuuttovastaisten piirien tapa määrittää suomalaisuutta.

Suomessakin eletään Etelän kustannuksella

Siirtolaisuustutkija Mervi Leppäkorpi halusi suhteuttaa suomalaista maahanmuuttoa maailmanlaajuiseen kontekstiin.

Globalisaation ja EU:n aikana valtioiden itsemääräämisoikeus on kärsinyt kolauksen. Kansalaisuus
on viimeisiä jäljellä olevia suvereniteetteja, joka määrittyy vastakkainasettelun kautta: on ”me” ja
sitten ”ne muut”. Toiseudesta tulee ihmistä määrittävä tekijä.

Leppäkorpi on itse asunut siirtolaisena Saksassa ja Boliviassa ja nähnyt läheltä paperittomien siirtolaisten arkea. Rikkaan länsimaan vaaleana kasvattina Leppäkorpi on ollut maahanmuuttajanakin eliittikastia verrattuna toisenlaisista olosihteista tulleisiin.

Jos maahanmuuttoa tarkastellaan laajemmasta näkökulmasta, paljastuu taustalta rikkaan Pohjoisen vuosisatoja harjoittama siirtomaiden taloudellinen hyväksikäyttö.

– Me elämme pitkälle köyhän Etelän kustannuksella sekä taloudellisesti että ekologisesti. On virhe ajatella, että maahanmuutto on meidän ongelmamme ja että kustannukset jäävät meille, sanoi Leppäkorpi.

Hän muistuttaa, että ihmiset ovat liikkuneet aina ja hyvin erilaisista syistä.

– Eikä siinä ole välttämättä mitään kummallista tai väärää, jos ihmiset laskelmoivat ja liikkuvat toimeentulon ja työn perässä, huomautti Leppäkorpi.

Työperäinen maahanmuutto on luokkasidonnaista. Suomessakin on asiantuntijatöitä, joihin mielellään otetaan ulkomailta väkeä. Ja sitten on niitä ”paskaduuneja”, joita suomalaiset eivät itse halua tehdä.

Leppäkorpi itse tutkii paperitonta siirtolaisuutta, joka on sekin monimutkaisempi ilmiö kuin mitä valtamediassa annetaan ymmärtää. Ihmisten liikkumiseen halutaan väkisin kytkeä rikollisuutta ja ihmissalakuljetusta.

Maahanmuuttajien tilanne on yksilöllinen

Riihimäellä työvoimaneuvojana työskentelevä Esther Leander kertoi omia kokemuksiaan Suomeen kotiutumisesta ja niistä esteistä, joita maahanmuuttajan työllistymisen tiellä voi olla.

Leander on koulutukseltaan useamman tutkinnon maisteri ja hänet valittiin vuonna 1999 vuoden pakolaisnaiseksi. Hän on Hämeen työhallinnon luottamusmies. Nykyään Leander toimii myös Pardian valtakunnallisena tukihenkilönä, johon koko maassa työskentelevät maahanmuuttajataustaiset pardialaiset voivat tarvittaessa ottaa yhteyttä.

Ennakkoluulot istuvat syvässä suomalaisilla työpaikoilla, joten luottamushenkilöiden asenne ja toiminta ovat erittäin tärkeitä. Leander kertoi, miten hän itse 2000-luvun alussa joutui sitkeästi tappelemaan asemastaan työpaikalla. Onneksi työpaikan johtaja asettui tukemaan Leanderia ja tilanne saatiin korjatuksi.

Monelle työvoimatoimiston asiakkaalle kenialaissyntyinen Leander oli aluksi se ”somalinainen”, jonka puheille ei oikein haluttu mennä. Nyttemmin tilanne on muuttunut ja Leander on arvostettu asiakaspalvelija. Monet eivät suostu muiden työvoimaneuvojien kanssa asioimaankaan.

Maahanmuuttajista ei voi työllistämisen suhteenkaan puhua yhtenäisenä ryhmänä. Erilaisia yksilöllisiä tilanteita on monia.

– Osa maahanmuuttajista on kouluttamattomia ja lukutaidottomia kotirouvia, joiden on kieliongelmien vuoksi vaikea työllistyä. Sitten on joukko suomalaisen kanssa avioituneita, jotka puolison vuoksi oppivat nopeasti kielen. Muista EU-maista muuttavat työllistyvät yleensä hyvin omien verkostojensa kautta, kertoo Leander.

Maahanmuuttajan työllistymistä haittaavat Leanderin mukaan muun muassa eri maissa hankittujen tutkintojen vaikea rinnastaminen. Suomessa vaadittavan pätevyyden hankkiminen on usein hankalaa, ja koulutusta on tarjolla vain suurimmissa kaupungeissa.

Esther Leander huomautti, että maahanmuuttajille on hyvin tarjolla työharjoittelupaikkoja, mutta kun pitäisi siirtyä työskentelemään kunnon palkalla ja työehdoilla, loppuu työllistämisinto siihen. Syyksi kerrotaan usein riittämätön kielitaito.

Kohtaamisia ja verkostoitumista

Soran Zaki on taustaltaan kurdi. Hänen vaimonsa on kiinalainen, ja pariskunta asuu tyttärensä kanssa Vantaalla. Ei ihme, että kysymys kansalaisuudesta ja omasta identiteetistä tuottaa joskus päänvaivaa.

Zaki toimii suomen kielen opettajana Espoo Siltatalossa, joka on vastaanottokeskus. Luonteeltaan Siltatalo on välietappi, jossa väki vaihtuu tiuhaan. Pääosa Zakin oppilaita on maahanmuuttajanuoria, jotka oppivat nopeasti suomen kielen ja myös muiden opiskelutovereidensa kieliä.

Hänen mukaansa maahanmuuttoa kohtaan koettuja ennakkoluuloja voidaan vähentää eri ihmisryhmien välisen vuoropuhelun kautta.

– Pitää luoda tilaa kohtaamiselle, joka lisäävät positiivisia kokemuksia. Suomalaisten ujoutta ja etäisyyttä liioitellaan. Oma asenne on myös tärkeää, sanoi Zaki.

Marko Stenroos kertoi myönteisiä kokemuksia Helsingin Moniheli-projektista, jossa on parin vuoden aikana koottu yhteen pienempiä maahanmuuttajajärjestöjä ja etsitty synergiaetuja yhteistyöstä.

– Tarkoitus on tarjota järjestöille suuremman verkoston etuja ja esimerkiksi paikka kokoontumiselle, totesi Stenroos.

Hän kertoi, että Moniheli-verkoston puitteissa on myös osuuskuntatoimintaa, joka luo omaa taloudellista ja tuotannollista infrastruktuuria ja riippumattomuutta.

Projektin jatkoksi on perusteilla Moniheli-järjestö huhtikuun puolessa välissä. Mukana on nyt 27 eri järjestöä, ja haasteena on saada ihmisiä mukaan toimintaan.

– Pyrimme lisäämään sosiaalisen median kautta osallistumista ja näkymistä. Verkkoon on syntymässä valtakunnallinen sivusto kohtaamiselle ja keskustelulle, sanoi Stenroos.

Vasemmiston vastaisku

Mervi Leppäkorven mukaan Suomesta puuttuu aktiivinen vasemmisto, joka toimii ja työskentelee maahanmuuttajien parissa. Hänestä kyse on solidaarisuudesta.

– Meidän ei pidä hyväksyä sitä, että joku tekee töitä kolmen euron tuntipalkalla. Tarvitaan minimipalkka, johon kaikki ovat oikeutettuja kansalaisuudesta riippumatta.

Leppäkorpi vetää yhdessä Anna Kontulan kanssa kevään sosiaalifoorumeissa sekä Helsingissä että Tampereella työpajaa, jossa luodaan uudenlaista keskustelua siirtolaisuudesta ja maahanmuutosta.

– Otetaan vasemmiston oma lähtökohta. Ei hyväksytä vallitsevaa keskustelua eikä tyydytä siihen, että jostain Homma-foorumista sanotaan jotain ja sitten siihen reagoidaan, kehotti Leppäkorpi.

Myös Marko Korvela korosti oman keskustelun ja omien lähtökohtien määrittämistä.

– Kapitalismi pyrkii atomisoimaan yhteiskuntaa ja luomaan kuvaa, että olemme kaikki yksin ongelmiemme kanssa. Maahanmuuttajavastaisuus luo vääränlaista yhteisöllisyyttä, joka rakentuu virheelliselle vastakkainasettelulle. Meidän pitää korvata tämä luokkakantaisella työväensolidaarisuudella, joka voi kasvaa yhteisessä kamppailussa pääomaa ja kurjistavaa politiikkaa vastaan.

Keskeistä on myös maahanmuuttajan näkeminen ihmisenä ja yksilönä, ei vain hyödynnettävänä työvoimatavarana, ja ottaa hänet toimijana ja näkemysten esittäjänä mukaan keskusteluun tasavertaisena osallistujana, ei vain toimenpiteiden kohteena.

Sekä Esther Leanderin että Soran Zakin puheenvuoroista voi lisäksi päätellä, että maahanmuuton järjestämisessä, kotiutumisessa ja työllistämisessä on pulaa rahasta. Jo pelkällä resurssien lisäämisellä päästäisiin varmasti eteenpäin.

Tiedonantaja-lehti, 19. maaliskuuta 2010.